Lisäsin youtube – kanavalleni uuden harjoituksen, joka on HOT – työskentelyn klassikko: pysyvä tarkkailijaminä (kokija, hiljainen todistaja).
Voit kuunnella harjoituksen tästä:
Harjoituksen kuunneltuasi voit pohtia rauhassa seuraavia kysymyksiä:
Kuka sinä olet?
Oletko kehosi? Miten voisit olla yhtä kuin kehosi, joka muuttuu kaiken aikaa:
Jos löydät itsestäsi kuvan ajalta, jolloin olit 6 – 7 vuotta, niin palauta mieleesi, millainen kehosi olikaan? Entä miltä tuntui olla kehossa teini-iässä? Entä silloin, kun kehosi on ollut erityisen kipeä, tai erityisen vahva ja virkeä?
Entä sitten tunteesi? Et voi olla yhtä kuin ne, koska tunteet vaihtelevat:
Kuvittele hetki, jolloin olet ollut erityisen surullinen. Voitko kuvitella kasvosi, ja nähdä surun niissä? Entä millainen oli olemuksesi?
Kuvittele hetki, jolloin olit erityisen onnellinen. Mitä näet kasvoillasi, mitä tunnet?
Et voi olla myöskään yhtä kuin ajatuksesi; et voi tietää, mitkä ajatukset itsestäsi edustaisivat eniten sinua:
Muistatko, miten ajattelit itsestäsi nuorena, ja kuinka nyt saatat ajatella aivan eri tavalla? Entä millaisia ajatuksia liikkuu mielessä kun olet erityisen vakava? Huoliajatuksia kenties? Entä mitä ajattelet itsestäsi, kun olet parhaimmilasi? Entä mitä liikkuu mielessä nyt?
Et ole yhtä kuin roolisi, vai lakkaisitko olemasta, jos jokin rooleistasi katoais:
Palauta mieleesi rooleja, joita sinulla on ollut elämäsi aikana: kun olit lapsi, opiskelija, ryhmän jäsen, koulukiusattu? Entä vanhemman rooli? Opettajan rooli? Puolison rooli? Tai seurustelussa hylätyn rooli tai hylkääjän rooli? Roolisi vaihtelevat kaiken aikaa, ja osa sinusta huomaa, kun vaihdat roolista toiseen.
Voit lopuksi mennä peilin eteen, ja katsoa itseäsi silmiin: Ne samat silmät, jotka nyt näet peilissä ovat olleet todistamassa kaikkea tuota, mitä edellä palautit mieleesi. Noiden silmiesi takana on olemassa pysyvä sinä, saman joka on ollut mukanasi kaikissa kokemuksissasi. Kokeile, saatko yhteyden siihen kokemuksesi avulla, ei järkeilemällä, että sinä, joka noiden silmien takana on nyt, on se sama sinä, joka on kokenut kaikki omat kokemuksesi.
Kysy sitten itseltäsi: kuka on niiden silmiesi takana, jotka näet peilissä….
… ja kuka on ollut aina se, joka on huomannut kehosi, tunteesi, roolisi tai ajatuksesi?
Tässä vielä nelikentässä sen Kokijaminän paikka, joka on erillinen kaikista alati vaihtelevista kokemuksista:
Esimerkkejä tämän erillisyyden soveltamisesta
Kumpihan koet olevasi: sininen taivas vai säätilat tai pilvet, jotka vaihtelevat?
Jos pysyvä minäsi olisi kuin sininen taivas, niin taivaalle mahtuu kaikki pilvet:
Jos ajatuksesi ovat kuin pilviä, niin psykologinen joustavuus tarkoittaisi sitä, että kykenet liikkumaan kohti arvojasi minkä tahansa pilvien läsnäollessa (myrsky-, pouta-, sade- tai ukkospilvien). Omien ajatusten muokkaaminen positiivisiksi on turhaa ajanhaaskausta ja mahdotonta; vai voitko vaikuttaa siihen, millaisia pilviä taivaalla liikkuu?
Tai jos nappulat olisivat vaihtelevia kokemuksiasi, kuten ajatuksiasi ja tunteitasi, niin mikä olisit: olisitko nappulat… ja mitkähän niistä erityisesti? Vai oletko pelaaja, joka yrittää voittaa pelin? Vai sittenkin shakkilauta, joka pysyy samana, kävi pelissä miten tahansa?
Ote kirjasta Kohti arvoistasi:
Kari kuvaa omaa kokemustaan: ”tunnen itseni masentuneeksi ja minulla on masentavia ajatuksia, mutta tiedän, että se, kuka olen, on paljon muutakin kuin nämä negatiiviset ajatukset ja tunteet”. Kun hän kykenee asettumaan kokijan asemaan, etäämmälle ajatustensa sisällöstä, hän saa tarkemman käsityksen kokemuksestaan: ”minulla on alakulon tunteita ja masentavia ajatuksia, mutta ne ovat vain ajatuksia ja tunteita, joita koen juuri tällä hetkellä, ja toisena hetkenä ajatukseni ovat toisenlaisia.”
Kari tavoittaa yhteyden tarkkailijaminään, ja siitä käsin hänen on mahdollista tunnistaa ero itsensä ja alati vaihtelevien ajatusten tai tunteiden välillä. Siitä näkökulmasta käsin hänen on myös helpompi hyväksyä ajatukset ja vaikeatkin tunteensa, koska voi katsella niitä etäämpää. Raskaat ajatukset ovat osa karin kokemuksesta, mutta hän kokee samaan aikaan paljon muutakin.
Pähkinänkuoressa
Sinä et ole yhtä kuin ajatuksesi, jotka vaihtelevat kaiken aikaa. Jos olisit yhtä kuin ajatuksesi, niin kuka sitten huomaisi ne? Koska voit huomata ajatuksiasi, niin se tarkoittaa, että itsesi ja ajatustesi välissä on oltava tilaa, ja voit tarkastella ajatuksiasi tästä tilasta käsin: ”minulla on ajatus, että…”
Et ole myöskään yhtä kuin kehosi, tunteesi, mielihalusi, roolisi, muistosi tai tekosi. Minä on näissä kaikissa kokijana, ja se on pysyvä osa meissä. Se mahdollistaa monipuolisen näköalapaikan kokemuksiin, koko elämään, itseen ja muihin ihmisiin. Se mahdollistaa kyvyn asettua toisen mielen sisään, empatian, myötätunnon muita ja itseä kohtaan, tunteiden hyväksymisen, ajatusten eriyttämisen ja kokemuksen pysyvästä minästä. (Hayes ym. 2012).
Niinpä ajatukset ja tunteet on tärkeä kohdata hyväksyvästi, koska emme voi päästä niistä eroon, tai valita niitä itse. Mitä enemmän yrittää, sitä voimakkaampia niistä voi tulla.
Ajatukset ja tunteet eivät kuitenkaan määritä sitä, millainen ihminen olet ja kuka olet, vaan olet joka hetki enemmän kuin ne.
Niinpä…
Sinä olet sinä.