torstai 21. heinäkuuta 2011

Myötätuntoa ja kuumia workshopistuntoja

Olin 11. - 15.7. Parmassa Italiassa hyväksymis- ja omistautumisterapia-yhteisön vuotuisessa maailmankonferenssissa ja kokemus oli huikean hieno. Tämä käyttäytymisterapian kolmannen aallon suuntaus on saanut yhä enemmän jalansijaa eri puolilla maailmaa. Osallistujia oli yli viisisataa kaikista maanosista ja Pohjoismaatkin olivat hyvin edustettuna.


Siellä esiteltin valtavasti uusia tutkimuksia, joissa HOT-menetelmien avulla oli saatu erittäin hyviä tuloksia: esimerkiksi psykoosien hoidossa, raskaudenaikaisessa masennuksessa, kivun hoidossa, stressinhoidossa, traumojen hoidossa, syömishäiriöiden ja riippuvuuksien hoidossa.

Parasta antia olivat kuitenkin kokemukselliset workshopit, joissa pääsi itse harjoittelemaan erilaisia tilanteita rooliharjoitusten, mindfulness-harjoitusten ja erilaisten esimerkkien käsittelyn avulla. Tuli vahva käsitys siitä, että tietoisuustaitoharjoitukset ja arvojen käsittely ovat tärkeitä kulmakiviä kaikessa HOT-työskentelyssä riippumatta diagnooseista tai ongelmista.

Luovasta toivottomuudesta hyväksyntään ja muutoksiin

Robin Walserin vetämä kaksipäiväinen työpaja oli vaikuttava. Heti alussa tutustumisharjoitukset osoittivat, kuinka toisen ihmisen kohtaaminen voi olla tietoista tai ei-tietoista. Luova toivottumuus - luopuminen yrityksistä kontrolloida sellaista, mitä ei voi kontrolloida - on tärkeä askel muutoksessa, ja siihen kannattaa panostaa. Sen avulla voi huomata, kuinka toivotonta on yrittää olla ei-tunteva ja ei-inhimillinen. Tunteet on tarkoitettu tunnettaviksi. Tämä tuli selväksi viimeistään silloin kun osallistujia pyydettiin kirjoittamaan paperille jokin pelkonsa. Toiselle puolelle paperia kirjattiin arvo, johon se liittyy. Sen jälkeen pyydettiin vertauskuvallisesti heittämään paperi roskakoriin. Pääset eroon pelosta, mutta samalla luovut myös tästä sinulle tärkeästä arvostasi. Kukaan ei ollut halukas tähän vaihtokauppaan!

Tarina, jonka kerromme itsestämme muille, palvelee jotakin tarkoitusta ja on hyvin erilainen eri tilanteissa. Terapeutille kerrotaan "ongelmatarina", työnhaussa "vahvuuteni ja osaamiseni" - tarina ja vaikkapa deittiprofiilissa "olen kiinnostava ja hyvä kumppani sinulle" - tarina. Mikä näistä on lähinnä totuutta? Vai onko niin, että tarinan tarkoitus ja se, mitä vaikutusta sillä on, onkin kiinnostavampi kysymys? Millaisen tarinan itse kirjoittaisit vaikkapa ammatillisesta minästäsi, ongelmaminästäsi tai parhaasta minästäsi. Kannattaa joskus kokeilla!

Välttelystä, hallintakeinoista ja aktivoitumisesta

Kirk Strosahlin vetämästä "HOT-lyhytterapiana" - valmennuksesta sai myös paljon uusia ajatuksia. Hän toi vaikuttavalla tavalla  esiin sen, kuinka tärkeää on saada muutos alulle heti ensimmäisessä asiakastapaamisessa. Terapiatutkimukset osoittavat, että kahdeksannen tapaamisen jälkeen muutos hidastuu ja siihen tarvitaan moninkertainen määrä aikaa verrattuna muutoksiin heti alussa.

Ongelma ei ole ongelma, vaan ratkaisuyritykset. Suurin osa ihmisistä kärsii jossakin vaiheessa elämäänsä, eikä sitä voi pitää epänormaalina tai sairaana. Ongelmia alkaa tulla siitä, kun toimivat hallintakeinot vähitellen korvautuvat välttelyllä ja passiivisuudella. Reagoimme elämänongelmiin tulemalla surulliseksi, alakuloiseksi, itkuiseksi, masentuneeksi tai toivottomaksi. Ne ovat luonnollisia reaktioita. On myös luonnollista, että toimintakyky laskee, vetäydymme, eristäydymme muista ihmisistä, lakkaamme hoitamasta asioita, lopetamme liikunnan, ohjelmoimme päivän niin täyteen kuin mahdollista tai dumppaamme itseämme lääkkeillä. Välttelykin on luonnollista, ja ymmärrettävää käyttäytymistä.
On tärkeää muistaa, että oireet ovat viestintuojia. Juuri noin kuuluukin tuntea, jos jotakin epämiellyttävää tapahtuu ja sen lisäksi passivoituu ja aktiivisuus katoaa.
Jos upouuden autosi moottorin hälytysvalo syttyy, niin tuskin alat etsiä keinoa sammuttaa häiritsevä merkkivalo, vaan viet autosi korjaamolle, ja haluat tarkistuttaa, mikä on vialla.
Muutos alkaa siitä, kun kysyy itseltään, mitä olen halukas tekemään eri tavalla kuin tähän asti? Sen jälkeen ensimmäisen askelen voi ottaa saman tien.



Myötätuntoa myös itseä kohtaan

Muita mieleen jääneitä asioita viikolta on niin paljon, että  on vaikea valita esimerkkejä. Itsekriittisyys ja sen vastakohtana itsen lempeä kohtelu oli yhden workshopin aihe. Itseä arvostelevilla ja moittivilla ajatuksillakin on aina jokin tarkoitus, jota ne palvelevat. Kouluttajat muistuttivat itsekriittisyyden sallivasta ja empaattisesta kohtaamisesta. Sen jälkeen voi opetella itsehyväksyntää ja ystävällistä, kunnioittavaa kohtelua itseään kohtaan. Sitä harjoiteltiin erilaisten mindfulness - harjoitusten avulla.

Myötätunto nostettiin tärkeäksi tekijäksi monissa esityksissä. Walserin kanssa yhdessä workshoppia pitänyt Ole Taggaard kannusti terapeutteja soveltamaan HOT-periaatteita ja myötätuntoista kohtelua ei vain asiakkaisiin, vaan myös itseemme. Jos itsestä huolehtimista ei toteuta, on riski uupumukselle todellinen.
Käytännön vinkkejä itsestä huolehtimiseen olivat mm. hiljainen mietiskely, kävelylenkki, lyhyt meditaatio päivän aikana, ajan varaaminen pidemmille tietoisuustaitoharjoituksille,  lukeminen, kevyt liikunta, hyvässä seurassa keskustelu, mieluisa harrastus tai vaikkapa musiikin kuuntelu.

Myötätunto-sana  tulee latinasta, ja tarkoittaa "kanssa-kärsimistä". Toisen ihmisen kärsimys herättää tunteita, jolloin voi kohdata sydämellään hänen kipuunsa. Kun näin tapahtuu, myötäeläjä tuntee lämpöä, huolta ja halua auttaa kärsivää ihmistä tavalla tai toisella. Myötätunto tarkoittaa myös ymmärrystä ja hyväksyntää toista kohtaan silloin, kun hän epäonnistuu tai tekee virheitä (sen sijaan, että tuomitsee ja arvostelee). Kun tuntee myötätuntoa toista kohtaan, ymmärtää kärsimyksen, epäonnistumisen ja epätäydellisyyden olevan osa yhteistä inhimillistä kaikkien jakamaa todelisuutta, jossa elämme.

Myötätuntoa itseä kohtaan tarvitaan, kun tulee vaikeuksia, epäonnistuu tai huomaa jotakin, mistä ei pidä itsessään. Sen sijaan, että mitätöisi kärsimystään, voi pysähtyä, ja huomata kipunsa. Voi todeta, että minulla on nyt vaikeaa, ja haluan välittää juuri nyt itsestäni monin eri tavoin.

Ole Taggaard totesi lopuksi, että ehkä kaikkein tärkeintä myötätunnossa  on se, että silloin kunnioittaa ja hyväksyy omaa inhimillisyyttään ja heikkouttaan. Mitä enemmän antaa sille tilaa  ja hyväksyy sen vastaan kamppailemisen sijasta, sitä enemmän  on kykyä tuntea myötätuntoa niin itseään kuin kanssaihmisiä kohtaan.