maanantai 1. helmikuuta 2016

Myyttejä onnellisuudesta

Lisää virikkeitä Onnellisuusansan tiimoilta: kirjan kirjoittaja Russ Harris on julkaissut uuden animaation, joka käsittelee kirjassa esiteltäviä onnellisuuden myyttejä. Sen voi katsoa tästä:






Samaan aiheeseen liittyen  tässä vielä

Viisi näkökulmaa onnellisuuteen


1. Onnellisuus ei ole luonnollinen olotila



Kärsimys kuuluu elämään. Joka vuosi lähes 30 prosenttia aikuisista kärsii tunnistettavasta psykiatrisesta häiriöstä, ja masennus on neljänneksi yleisin sairaus maailmassa. Vuoteen 2020 mennessä se on jo toiseksi yleisin. Jokainen meistä ehtii elämänsä aikana pettyä, epäonnistua ja menettää jonkin tärkeän ihmissuhteen. Kipu on luonnollista, eikä siltä välty kukaan. 


2. Et ole muita onnettomampi


Kun olit lapsi, vanhempasi todennäköisesti toistelivat: ”älä itke” tai ”eihän tuossa ole pelättävää”. Aikuiset muistuttivat, että sinun pitäisi oppia hallitsemaan tunteitasi. He itsehän jo osasivat – niin kuvittelit. Mutta mitä tapahtuikaan silmiesi ulottumattomissa? Luultavasti monikaan aikuisista ei kyennyt hallitsemaan omia tuskallisia tunteitaan. He saattoivat käyttää rauhoittavia lääkkeitä, itkeä itsensä uneen, olla uskottomia tai kehittää itselleen vatsahaavan. Miten tahansa aikuiset tempoilivatkin, he eivät kertoneet siitä sinulle.
Niinpä monet elävät lapsesta asti siinä harhauskossa, että kaikki muut ovat onnellisempia kuin he itse. Muuthan näyttävät niin onnellisilta! Nimenomaan ”näyttävät”. Ihmiset eivät yleensä näytä ulospäin sitä, miten he itsensä kanssa kamppailevat. Moni sanookin terapiassa: ”Jos tuttavani näkisivät minut nyt, he eivät uskoisi. Kaikki pitävät minua niin onnellisena.”


3. Pelko ja stressi kuuluvat elämään



Meille opetetaan, että kielteisistä tunteista on päästävä eroon. Kuulostaa järkevältä. Mutta tässä piilee ansa: ne asiat, joista eniten välitämme, tuottavat väistämättä meille sekä miellyttäviä että epämiellyttäviä tunteita. Esimerkiksi ihmissuhteemme tai työmme innostavat meitä, mutta samat innostumiset synnyttävät meissä myös stressiä ja ahdistusta. Jos emme ole halukkaita kohtaamaan kielteisiä tunteita, meidän on mahdotonta tavoitella itsellemme tärkeitä asioita.
Onnellisuudella viitataan usein tunnetilaan, iloon ja mielihyvään. Mutta yksikään tunne ei ole pysyvä. Mitä enemmän tavoittelet miellyttäviä tunteita, sitä suurempi todennäköisyys sinulla on masentua. Itse ajattelen, että onnellisuus on omien arvojen toteuttamista. Kun selkiyttää itselleen, mikä elämässä on tärkeää ja toimii sen mukaan, voi kokea elävänsä itse valittua, aktiivista elämää. Vaikka se tuottaa iloa, se herättää takuuvarmasti myös kielteisiä tunteita, kuten pelkoa ja vihaa. Jos haluaa elää täydesti, on otettava vastaan koko tunnekirjo.


4. Mieli on kuin radio - se tarinoi kaiken aikaa



Ihmismieli rakastaa tarinoiden kertomista. Kaiket päivät mielesi kertoo sinulle tarinoita siitä, kuka olet, mitä muut sinusta ajattelevat ja mikä elämässäsi mättää. Mielesi on kuin radio, joka lähettää taukoamatta ohjelmaa. Useimpien päässä pyörii tasainen nurina: ”en ole tarpeeksi hyvä”, ”olen tyhmä”, ”olen lihonut”, ”kukaan ei välitä minusta” ja ”en selviä”. Tässä ei ole mitään epänormaalia. Tutkimusten mukaan jopa 80 prosenttia ajatuksistamme sisältää jonkinlaisen kielteisen viestin. Mutta jos ajatuksiinsa alkaa suhtautua tosiasioina, ne saavat aikaan valtavasti ahdistusta. 


5. Et hallitse tunteitasi, mutta ei se mitään



Monissa elämäntaito-oppaissa väitetään, että kielteiset ajatukset on korvattava myönteisillä. Psykologiset kikat voivat piristää hetkellisesti, mutta eivät auta pääsemään eroon ahdistavista tunteista. Pian tunteet tulevat takaisin. Sitten ne taas katoavat. Ja palaavat taas. Tunteet eivät kaipaa hallitsemista, vaan hyväksyntää. Voimme kontrolloida ajatuksiamme vähemmän kuin kuvittelemme, mutta onneksi voimme hallita tekojamme. Juuri tekojen avulla voimme luoda itsellemme merkityksellisen elämän.

 Juttu pohjautuu haastatteluuni, joka julkaistiin alun perin Kodin Kuvalehdessä 3 / 2013.