Joustava mieli parisuhteessa -uudistettu painos

JM2 -  kirjasta  on ilmestynyt 7. ja samalla ulkoasultaan uudistettu painos.
Kirja esittelee Hyväksymis- ja omistautumisterapian soveltamista  parisuhteen kehittämiseen.

JM2 uudistettu, 7. painos

Tein kirjaan myös uuden esipuheen, jossa peilataan hieman sitä, mitä kolmessa vuodessa on tapahtunut.

Alla on uusi esipuhe kirjaan kokonaisuudessaan.

ESIPUHE 2014 – Millainen kumppani haluat kaikkein eniten olla?

 Nyt kun takana on tämän kirjan aktiivista käyttöä kolmen vuoden ajan, on mielenkiintoista palata ajassa taaksepäin ja eläytyä niihin tunnelmiin, joita koin kirjoittaessani sitä. Olin silloin tietoinen siitä, että kirja esittelee radikaalin ja jopa osittain päinvastaisen lähestymistavan parisuhteiden hoitamiseen verrattuna siihen, mihin meillä on totuttu. Siksi sen saama vastaanotto jännitti.

Vuorovaikutustaitojen, analysoinnin ja perhehistoriakarttojen käsittelyn sijasta kirjassa kysytään: miten se kumppani haluaisi toimia vaikeiden tunteiden läsnäollessa, jollainen kaikkein eniten haluaisit olla? Jatkokysymys heti perään kuuluu: ja mitä taitoja tarvitaan, jotta se olisi mahdollista? Kirjassa lukija haastetaan kirkastamaan omia arvojaan parisuhteessa ja kumppanina ja sitten tunnistamaan esteet, jotka vaikeuttavat tällaista käyttäytymistä. Aluksi pyydetään myös tunnistamaan suhdetta vahingoittava käyttäytyminen ja sitoutumaan sen vähentämiseen.

Itsetuntoa vai myötätuntoa kehittämään?

Suomensin Hyväksymis- ja omistautumisterapian uranuurtajan Steven C. Hayesin tuoreen blogikirjoituksen, joka julkaistiin alun perin 17.12. 2014 Huffington postissa otsikolla ”Is Self-Compassion More Important Than Self – Esteem?”

Julkaisen sen tässä kokonaisena,  koska pidän sitä erittäin tärkeänä näkökulmana myös suomalaiseen (nuorten) itsetuntoa käsittelevään keskusteluun.

Jos juttu herättää uteliaisuuden siihen, miten myötätuntoa voi oppia, niin siitä löytyy suomeksi lisää kirjastani Kohti arvoistasi (2014), etenkin luvusta 16: Myötätuntoinen mieli.

Onko myötätunto tärkeämpi kuin itsetunto?

Steven C. Hayes  (suomentanut Arto Pietikäinen)

Onko tärkeää rakastaa itseään?

Vastaus näyttäisi riippuvan siitä, millä tavalla sen tekee.

Harva käsite on saanut populaaripsykologiassa niin paljon huomiota viime vuosikymmenten aikana kuin itsetunto ja sen merkitys elämässä pärjäämisen ja vankan psyykkisen terveyden lähteenä.

Luonnollisesti suuri osa tästä keskustelusta on keskittynyt nuoriin, ja siihen, miten perheet, vanhemmat, opettajat, valmentajat ja ohjaajat voivat tarjota lapsille suotuisan kasvuympäristön, joka auttaisi heitä kasvamaan terveiksi, psyykkisesti vahvoiksi aikuisiksi.

Tutkimukset osoittavat, että alhainen itsetunto on yhteydessä mielenterveysongelmiin, lisää itsemurhayritysten riskiä ja vaikeuttaa myönteisten ihmissuhteiden luomista.

Myös se käy ilmi eri tutkimuksista, että keinotekoiset pyrkimykset ruokkia itsetuntoa tuottavat mukanaan lisää ongelmia, kuten taipumusta narsismiin, antisosiaaliseen käyttäytymiseen ja sellaisten haasteiden välttelyyn, jotka saattaisivat johtaa epäonnistumiseen ( ja uhkaisi samalla omaa minäkäsitystä).

Tällaiset vastakkaiset tutkimustulokset ovat saaneet psykologikunnan jakautumaan kahteen leiriin sen suhteen, kuinka tärkeänä he pitävät hyvää itsetuntoa, onko itsetunnon kehittämisestä mitään hyötyä vai ei, ja mitkä olisivat parhaat keinot vahvistaa nuorten itsetuntoa.

Yhdessä leirissä ovat ne, joiden mielestä itsetunnon vahvistaminen on ensiarvoisen tärkeää. Toisessa leirissä ovat puolestaan ne, jotka uskovat koko itsetunto - käsitteen olevan yliarvostettu. Heidän mielestään olisi paljon tärkeämpää auttaa ihmisiä luomaan realistinen käsitys itsestään kuin vahvistamaan itsetuntoa.

Mutta entä jos kysymme kaiken aikaa vääriä kysymyksiä? Entä jos itsetuntoa sivuava keskustelu on kuin tienviitta, joka osoittaa väärään suuntaan.

Uusin tutkimus osoittaa, että juuri näin asianlaita saattaa olla. Ehkä onkin niin, että kokonaan toinen  suunta, nimittäin myötätuntoinen suhtautuminen itseä kohtaan onkin paljon tärkeämpi kuin itsetunto silloin kun pyritään tukemaan kestävää hyvää mielenterveyttä  ja elämänlaatua.