Suomensin Hyväksymis-
ja omistautumisterapian uranuurtajan Steven C. Hayesin tuoreen blogikirjoituksen,
joka julkaistiin alun perin 17.12. 2014 Huffington postissa otsikolla ”Is Self-Compassion More Important Than Self – Esteem?”
Julkaisen sen tässä
kokonaisena, koska pidän
sitä
erittäin
tärkeänä
näkökulmana
myös
suomalaiseen (nuorten) itsetuntoa käsittelevään keskusteluun.
Jos juttu herättää
uteliaisuuden siihen, miten myötätuntoa voi oppia, niin siitä
löytyy
suomeksi lisää kirjastani Kohti
arvoistasi (2014), etenkin luvusta 16: Myötätuntoinen
mieli.
Onko myötätunto tärkeämpi kuin itsetunto?
Steven C. Hayes (suomentanut Arto Pietikäinen)
Onko tärkeää rakastaa
itseään?
Vastaus näyttäisi
riippuvan siitä, millä
tavalla sen tekee.
Harva käsite on saanut populaaripsykologiassa niin paljon huomiota
viime vuosikymmenten aikana kuin itsetunto ja sen merkitys elämässä pärjäämisen ja vankan psyykkisen terveyden lähteenä.
Luonnollisesti suuri osa tästä keskustelusta on keskittynyt nuoriin, ja siihen, miten
perheet, vanhemmat, opettajat, valmentajat ja ohjaajat voivat tarjota lapsille suotuisan
kasvuympäristön, joka auttaisi heitä
kasvamaan terveiksi, psyykkisesti vahvoiksi aikuisiksi.
Tutkimukset osoittavat, että alhainen itsetunto on
yhteydessä mielenterveysongelmiin,
lisää itsemurhayritysten
riskiä ja vaikeuttaa myönteisten ihmissuhteiden
luomista.
Myös se käy ilmi eri tutkimuksista, että
keinotekoiset pyrkimykset ruokkia itsetuntoa tuottavat mukanaan lisää ongelmia, kuten taipumusta
narsismiin, antisosiaaliseen käyttäytymiseen ja sellaisten
haasteiden välttelyyn,
jotka saattaisivat johtaa epäonnistumiseen
( ja uhkaisi samalla omaa minäkäsitystä).
Tällaiset vastakkaiset tutkimustulokset ovat saaneet
psykologikunnan jakautumaan kahteen leiriin sen suhteen, kuinka tärkeänä he pitävät hyvää
itsetuntoa, onko itsetunnon kehittämisestä mitään hyötyä vai ei, ja mitkä olisivat parhaat keinot vahvistaa
nuorten itsetuntoa.
Yhdessä leirissä ovat
ne, joiden mielestä itsetunnon vahvistaminen on ensiarvoisen tärkeää. Toisessa leirissä
ovat puolestaan ne, jotka uskovat koko itsetunto - käsitteen olevan yliarvostettu.
Heidän
mielestään
olisi paljon tärkeämpää auttaa ihmisiä
luomaan realistinen käsitys
itsestään kuin vahvistamaan
itsetuntoa.
Mutta entä jos kysymme kaiken aikaa vääriä kysymyksiä? Entä jos itsetuntoa sivuava keskustelu on kuin tienviitta, joka
osoittaa väärään suuntaan.
Uusin tutkimus osoittaa, että juuri näin asianlaita saattaa olla. Ehkä onkin niin, että
kokonaan toinen suunta, nimittäin
myötätuntoinen
suhtautuminen itseä kohtaan onkin paljon tärkeämpi kuin itsetunto silloin kun pyritään tukemaan kestävää hyvää mielenterveyttä
ja elämänlaatua.