tiistai 28. joulukuuta 2010

Sanojen vankilasta, kärsimyksestä ja auringonlaskun mielentilasta


 Yksi hyväksymis- ja omistautumisterapian uranuurtajista, Kelly Wilson, piti seminaarin Tampereella 4.12. 2010. Aiheena oli Ahdistuneisuuden hoito hyväksymis- ja omistautumisterapian avulla. Käyn tässä läpi seminaarin avainasioita. Wilson on kirjoittanut aiheesta myös kirjan Things might go terribly, horribly wrong (Kun asiat saattavat mennä pahasti pieleen). Oikeasti kirjan nimen pitäisi hänen mukaansa kuulua: Kun asiat menevät pahasti pieleen. Niin käy joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin.
Wilsonin juuret ovat käyttäytymisanalyysissa, kuten lähes kaikkien kolmannen aallon kognitiivisen terapian uranuurtajien. Niinpä hän on kiinnostunut käyttäytymisen funktiosta eli tarkoituksesta, jota se palvelee. Hän muistutti, että uhkaavassa tilanteessa ihmisen luontaiset toimintatavat ovat pakeneminen, piiloutuminen tai taistelu. Evoluutiossa ovat säilyneet hengissä ne, jotka ovat olleet tarpeeksi varovaisia – ja huolissaan – eivätkä ottaneet liian suuria riskejä. On eri asia syödä lounasta yhä uudelleen kuin joutua itse lounaaksi (se voi tapahtua vain kerran). Varovaisuus, tuntemattoman pelko, muutokset ja uhkia täynnä oleva savanni muodostivat kokonaisuuden, jossa hengissä säilyminen oli tärkeintä. Niissä oloissa ihmisen mieli kehittyi hyväksi ongelmanratkojaksi. Vain tarpeeksi varovaiset säilyivät ja jatkoivat sukua.
Wilson kertoi esimerkkejä ongelmanratkojamielestä ja syö tai tule syödyksi – mielestä, joka on evoluution kuluessa oppinut kotiläksynsä: ennakoimisen ja varuillaan olemisen. Ne esi-isät, jotka olivat huolettomia ja ottivat riskejä, saattoivat päätyä lounaaksi vaikkapa karhulle. Ne, jotka olivat varuillaan ja valppaana, säilyivät hengissä. Koska mieli kehittyi suojelemaan meitä, tämä ongelmanratkojakone oppi asiansa hyvin. Se ei pidä mistään oudosta, koska se voi tietää hankaluuksia. Ongelmanratkojakone on kaiken murehtimisen ja huolestuneisuuden äiti.
Siirretään sitten mielen evoluution tulokset moderniin maailmaan. Kaduilla ei tarvitse pelätä leijonia tai karhuja, mutta uhkia riittää muutenkin kyllin riittävästi: ”olenko tarpeeksi hyvä isä”, ”entä jos sekoan sanoissani palaverissa?”, ”entä jos sairastun vakavasti” tai ”entä jos menetän sinut, en varmaan kestäisi sitä.”
Kelly puhutti  kuulijoita vaikuttavalla tavalla kertoessaan esimerkkejä kärsimyksen yleisyydestä. Kärsimys kuuluu elämään, mutta mitä teet sen jälkeen sen seurauksena? Elämä lyö meitä korville ennemmin tai myöhemmin. Joka neljäs kadulla kulkija täyttäisi diagnostiset kriteerit mielenterveyden ongelmasta. Se ei tarkoita, että hoitoa ja lääkitystä pitäisi lisätä, vaan sitä, että kärsiymys on normaalia. Jos slummilapsista 40 % täyttää maanisuuden kriteerit, diagnoosiluokitus alkaa olla melko ongelmallinen. Tai jos sinulla on neljästä keskeisestä masennusoireesta vain kolme, niin et ole siis masentunut. Yksi oire lisää, niin olet masentunut. Luokitteluita tarvitaan, mutta todellisuus ei taivu luokituksiin. Tilastoista puuttuvat lisäksi ne, jotka kampailevat  onnettomassa parisuhteessa, yksinäisyyden kanssa tai viettävät unettomia öitä.
Kun tutkittiin normaaliväestössä ihmisten itsetuhoisia ajatuksia, kävi ilmi, että puolet ihmisistä raportoi ajatelleensa jossakin elämänsä vaiheessa vakavasti itsemurhaa. Kun katselee ympärilleen Hämeenkadulla, voisi alkaa laskea 1,2,1,2,1,2,… Harva puhuu näistä ajatuksista kenenkään kanssa. Sitä vain kuvittelee itse olevansa jotenkin outo ja poikkeava, kun ajattelee sellaisia.
Wilson toi vaikuttavasti esille sen, miten jokainen meistä kamppailee jonkin asian kanssa. Mistä pidät vähiten itsessäsi? Kysymys aukaisee väylän henkilökohtaiseen kärsimykseen. Miten  tämä salaisuutesi ilmenee käyttäytymisessä? Kuinka kauan se on sinulla ollut? Voi olla, että se on salaisuus, jota häpeät. Kukaan muu ei tiedä siitä. Kun kysytään ydinongelmasi syntymävuotta, niin luultavasti se on ilmaantunut jo ennen teini-ikää. 
Esitystä elävöittivät lukuisat  metaforat. Sanojen vanki oli yksi vaikuttava vertaus, jota hän käyttää työssään paljon. Jos saisit kertoa omasta kamppailustasi vain käyttämällä sanoja pitäisi, ei pitäisi, aina, ehdottomasti, täytyy, en voi, mahdotonta, ei koskaan, reilua tai epäreilua, oikeassa tai väärässä, pystyisit luultavasti kuvaamaan melko hyvin sitä, minkä kanssa kamppailet.
Wilson esitteli myös tutkimuksen, jossa käytiin läpi mindfulness – taitojen vaikutusta ahdistuneisuuden hoidossa. Tulokset olivat vakuuttavia. Lisäksi hän käsitteli yleistä onnellisuusharhaa ja pyrkimystä hyvään itsetuntoon. Niin, ja hän viittasi myös siihen, että entä jos me joskus voisimme tavoittaa itsestämme (ja muista ihmisistä) auringonlaskun moodin – täydellisen sellaisenaan, ilma tarvetta korjata siitä mitään - eikä vain ongelman, joka pitäisi ratkaista!

Lisätietoja Kelly Wilsonin työstä: http://www.mindfulnessfortwo.com/About_MF2.html

tiistai 21. joulukuuta 2010

Tietoisuustaidot lääketieteen ja psykoterapian palveluksessa

Sain tällaisen kiinnostavan kommentin blogiin  jo pari viikkoa sitten. Kiireiden vuoksi vastaan siihen vasta nyt. Lukija kirjoitti:

"Pitkään buddhalaista kirjallisuutta lukeneena huomasin, että miltei kaikki kirjassa Joustava mieli esitetyt harjoitukset ovat sellaisia, mitä buddhalaisuudessa on opetettu vuosisatojen ajan. Myös terminä mindfulness on jotain mistä kaikki buddhalaiset opettajat Dalai lamaa myöten puhuvat. Onko HOT-suuntauksen tausta siis pyrkimyksessä tutkia tieteellisesti onko buddhalaisissa opeissa jotain terapeuttisesti hyödynnettävää vai ovatko nämä ideat syntyneet täysin erillään buddhalaisuudesta? Jos buddhalaisuudella ja tällä terapiamuodolla on yhteys, kyse on varsin historiallisesta uskonnon ja tieteen välisestä yhteisymmärryksestä."
Mikä on HOT/mindfulness-suuntauksen suhde buddhalaisuuteen?
 Varsinainen kysymys kuului: 


Vastaus:  Hyväksymis- ja omistautumisterapian (HOT)  juuret ovat käyttäytymisterapiassa, joka pohjautuu mm. B. F. Skinnerin tutkimuksiin oppimisen lainalaisuuksista ja käyttäytymiseen vaikuttavista tekijöistä. HOT kuuluu kolmannen aallon kognitiivisen terapian suuntauksiin. Siihen kuuluvat lisäksi mindfulness – pohjainen masennuksen hoitomalli (MBCT)ja dialektinen käyttäytymisterapia (DKT). Niitä  kaikkia yhdistää se, että tietoisuustaitojen harjoittelu kuuluu olennaisesti hoito-ohjelmaan.

Länsimaisessa lääketieteessä tietoisuustaitoja on tutkittu ja käytetty noin 20 vuotta. Uranuurtajia on Jon Kabat – Zinn, joka kehitti kahdeksanviikkoisen hoito-ohjelman nimeltä Mindfulness – Based Stress Reduction eli tietoiseen läsnäoloon perustuva stressinhallinta. Kabat – Zinn tarkoittaa tietoisuustaidoilla tarkkaavaisuuden tietoista keskittämistä tiettyyn kohteeseen ja sen havainnoimista ja kuvailemista ei-arvostelevasti. Mitään uskonnollista elementtiä ei kuulu hänen kehittämäänsä hoito-ohjelmaan. Menetelmän juuret ovat  kuitenkin juuri zen-buddhalaisessa meditaatioharjoituksessa.

Kaikki HOT –työskentelyn hyväksymiseen liittyvät osa-alueet kuten ajatusten eriyttäminen, ja tunteiden hyväksyntä pohjautuvat tietoiseen hyväksyvään havainnointiin, niin myös kirjassani Joustava mieli. Ne palvelevat terapian oppimistavoitteita, psykologisen joustavuuden lisäämistä. Se, mikä voi näyttää päälle päin hyvin samalta kuin buddhalaisessa meditaatiossa, palveleekin käyttäytymisterapiassa psykologisen joustavuuden kehittämistä, ei valaistumista eikä mitään uskonnollisia tai hengellisiä tavoitteita. Sillä ei liioin tavoitella rentoutumista tai pahan olon kontrolloimista. 
 Tietoisuustaitojen harjoittelun avulla oppii muuttamaan suhdetta ajatuksiin, tunteisiin ja kehon tuntemuksiin.  Pyrkimys ei ole yhdistää tietoisuustaitojen harjoittelua ja uskonnollista maailmankuvaa, eikä tiedettä ja uskontoa toisiinsa. Teknisesti kyse on kuienkin hyvin samanlaisesta toiminnasta. 


Tulokset mindfulness-pohjaisesta mielenterveys- ja stressiongelmien hoidosta ovat erittäin hyviä ja uusia tutkimuksia ilmestyy kaiken aikaa. Erinomainen suomalainen katsausartikkeli hoitovaikutuksista löytyy Suomen Lääkärilehdestä 1 – 2 / 2008, kirjoittajina Soili Lehto ja Tommi Tolmunen.  Artikkelissa listataan seuraavia tutkimustuloksia: 

  • Vakavasti sairaiden syöpäpotilaiden koettu elämänlaatu koheni(mm. mielialan ja unen laadun kohentuminen, stressin väheneminen)
  •      Opiskelijaryhmässä ahdistuneisuus ja masentuneisuus vähenivät merkittävästi
  •      Masennus- ja ahdistuneisuuspotilaiden ryhmässä merkittävä lasku oireissa, koska kyky kohdata epämiellyttäviä tunteita oli parantunut. Myös suhde häiritseviin murehtimisajatuksiin muuttui merkittävästi
  •      Pitkittäistutkimus kipupotilailla osoitti, että elämänlaatu koheni ja myönteinen muutos kivun kokemisessa säilyi vielä 4 vuoden seurannan jälkeen
  •      Paniikkihäiriöpotilailla hyvät tulokset säilyivät kolme vuotta hoidon päättymisen jälkeen, johon asti niitä seurattiin.


Uusia tutkimustuloksia tulee kaiken aikaa. Kelly Wilson, yksi HOT-terapian uranuurtajista vieraili joulukuun alussa Suomessa pitämässä seminaaria aiheesta ”Ahdistuneisuuden hoito hyväksymis- ja omistautumisterapian avulla”. Hän esitteli uusimman katsauksen hoitotuloksista, jossa oli käytetty pelkästään tietoisuustaitojen harjoittelua ahdistuneisuuden hoitoon. Tulokset olivat hämmästyttävän hyviä. Palaan Wilsonin seminaariin piakkoin ilmestyvässä seuraavassa blogikirjoituksessa.

Länsimainen tieteellinen psykoterapia ja mielenterveysongelmista kärsivät potilaat saavat kiittää hyvistä hoitotuloksista zen-buddhalaista meditaatioperinnettä. Itämainen vanha viisaus ihmisen mielen tominnasta ja moderni tieteellinen psykoterapia ovat siis löytäneet toisensa loistavin seurauksin.

Kiitokset kommentin lähettäjälle, toivottavasti tämä vastasi kysymykseesi.



maanantai 29. marraskuuta 2010

Vastauksia tunnekysymyksiin

Sain viikko sitten kysymyksiä, jotka liittyivät tunteisiin ja niiden käsittelyyn. Kommentoin niitä nyt hyväksymis- ja omistautumisterapian näkökulmasta.

Kysymys 1:  Tietyn tunteen ja välttämiskäyttäytymisen yhteys
 " onko (minkään teorian mukaan)tietyille tunteille tiettyä välttelykäyttäytymistä vai ovatko ne aina yksilökohtaisia. Tavallaan omaa käytöstään miettimällä olisi helppo jäljillää taustalla olevia tunteita käsiteltäväksi asti, jos tietäisi mikä tunne on taustalla.

Vastaus: Tunteen käsittelytapa on yksilöllinen ja pohjautuu omaan oppimishistoriaan. Käsittelet omia epämiellyttäviä tunteitasi niillä keinon, jotka ovat tuoneet siihen välittömän helpotuksen. Tällainen käyttäytyminen on alkanut lisääntyä sen palkitsevuuden vuoksi (pääsee nopeasti eroon pahasta olosta tai sen avulla välttää kohtaamasta tunnetta). Tiettyä tunnetta käsittelet samoilla keinoilla, jotka ovat muuttuneet automaattiksiksi tavoiksi reagoida.

Paras tapa oppia tunnistamaan sitä, mikä tunne laukaisi välttelyä, on käyttäytymisanalyysi. Se on esitelty JM-kirjassa harjoituksessa 2.1. Stressitilanne ja sen käsittely. Kohtaat kokemuksen, jossa heräsi epämiellyttäviä tunteita, ajatuksia ja ehkä myös kehon tuntemuksia. Sitten teet jotakin sellaista, mikä on itsellesi (tai muille) haitallista - etenkin pitkällä aikavälillä.  Käyttäytymisanalyysi vastaa kysymyksiin: mitä tunteesta seurasi? miten käsittelin sitä? Pääset vastausten avulla kiinni tietyn tunteen  välttelykeinoihin.
Voit jäljittää ketjureaktiota molemmista suunnista: tunnistat ensin ongelmallisen käyttäytymisreaktion, josta on haitallisia seurauksia. Voit arvioida, minkä palveluksessa se on? Mitä en ollut halukas kohtaamaan? Jos se on tietty tilanne, niin voit jatkaa: mitä tunteita  tilanne herättää (= on joskus herättänyt, tai mieli ennustaa sen herättävän), joita en ole halukas kohtaamaan?
Kun teet tämän ketjuanalyysin lopusta alkuun, niin opit yhdistämään välttelyn ja siihen liittyvät tunteet toisiinsa. On hyvä muistaa, että epämiellyttävät ajatukset ovat iso osa tunnekokemusta, ja voivat myös laukaista tunteen. Jos ajattelee, että "hän teki sen tahallaan", niin tulet ehkä kiukkuiseksi tai surulliseksi.

Toinen tärkeä taito välttämiskäyttäytymisen aktivoiman  tunteen tunnistamiseksi on tietoisen hyväksyvän havainnoinnin harjoittelu (luku 9 Luo kosketus nykyhetkeen). Kun opit tietoisemmin havaitsemaan ja kuvailemaan, mitä tunnet juuri nyt (hankalassa tilanteessa), niin opit tunnistamaan myös mielihalun, jonka se herättää (esimerkiksi halu huutaa, poistua, sanoa ilkeästi, syytellä tai keskittyä tiukasti johonkin muuhun)

Kontrolli ja välttely kertovat haluttomuudesta kohdata epämiellyttävä tunne, josta et pidä. Kun tunnistat välttelyä, niin se on hyvä alku. Voit kysyä, olenko halukas luopumaan siitä ja olemaan tunteen kanssa, tuntemaan sen ja luopumaan mielihalusta päästä siitä äkkiä eroon? Tunne tulee ja menee, jos sillä on tilaa sinussa tehdä se.


Kysymys 2: Tunteen loppuun käsittely 
 "Mistä tietää, että on käsitellyt tunteen loppuun asti? Vuosien varrella olen huomannut, että olen luullut käsitelleeni tunteet joihinkin tapahtumiin liittyen, mutta näin ei todellisuudessa olekaan tapahtunut."

Vastaus: Tunteet on tarkoitettu tunnettaviksi. Ne ovat ensisijaisesti reaktioita johonkin laukaisevaan ärsykkeeseen, ulkoiseen tai sisäiseen. Voit pelästyä, kun joku säikäyttää sinut. Voit myös muistella jotakin kauan sitten  tapahtunutta, ja tulet surulliseksi. Muisto muuttuu eläväksi, aivan kuin se tapahtuisi tässä ja nyt.

Tunne koetaan aina nykyhetkessä, mutta sen voi laukaista jokin mennyt tapahtuma. 
Voi käydä niin, että vaikean eron jälkeen kohtaa tunteitaan, suree eikä pakene epämiellyttäviäkään ajatuksia ja tunteita. Silti vuoden päästä jokin tilanne (vaikkapa joulu) tuottaakin ahdistusta. Voit pettyä, ja herää kysymyksiä, enkö ole käynyt jo tarpeeksi sitä läpi tai onko tämä enää normaalia, että reagoin näin voimakkaasti? Koska muistoja ei voi deletoida, niin ne voivat laukaista tunteita milloin tahansa. Se on normaalia.Jos nämä muistot estävät sinua viemästä elämääsi eteenpäin, tekemästä uusia valintoja tai syövät energiaasi kohtuuttomasti, voi olla, että oletkin vältellyt ja kontrolloinut siihen liittyviä tunteita.

Ikävien muistojen torjuminen ja kontrolli pitävät ne "hengissä" pitkään, koska niihin liittyvät tunteet viriävät aina uudestaan. Sitten alkaa välttely ja estää niiden tuntemisen, ja sama toistuu yhä uudelleen. 
Muistoa voi kohdella kuin tunteita, ajatuksia ja mielikuvia: teet sille tilaa ja huomaat sen, huomaat tunteet, joita se herättää, etkä pyri niistä eroon. Huomaat, että sinulla on muisto, mutta sinä et ole yhtä kuin se (eriyttäminen ja hyväksyntä).

Menneisyyden tapahtuma voi ohjelmoida mieleen varoitussääntöjä ("älä ikinä enää..") ja myös niistä saattaa tulla este arvojen  mukaisiin valintoihin. Silloin näitä ajatusesteitä kannattaa käsitellä kuten mitä tahansa ajatuksia (ks. JM -kirja luku 8. Irti ajatusten ylivallasta)





maanantai 22. marraskuuta 2010

Kysymyksiä tunteista

Aiempaan blogikirjoitukseen (Käyttökokemuksia kirjasta, osa I)  ilmestyi kiinnostavia ja tärkeitä lukijakysymyksiä. Ohessa lyhyt lainaus kommentista, jonka voi lukea kokonaan kyseisen blogikirjoituksen lopusta.

"... Nyt alkoi kuitenkin kiinnostaa, onko (minkään teorian mukaan)tietyille tunteille tiettyä välttelykäyttäytymistä vai ovatko ne aina yksilökohtaisia. Tavallaan omaa käytöstään miettimällä olisi helppo jäljillää taustalla olevia tunteita käsiteltäväksi asti, jos tietäisi mikä tunne on taustalla.

Toinen kysymys: Mistä tietää, että on käsitellyt tunteen loppuun asti? Vuosien varrella olen huomannut, että olen luullut käsitelleeni tunteet joihinkin tapahtumiin liittyen, mutta näin ei todellisuudessa olekaan tapahtunut."


Käsittelen näitä lukijakysymyksiä tämän viikon aikana hyväksymis- ja omistautumisterapian näkökulmasta täällä blogipalstalla. Varsinkin tuo jälkimmäinen kysymys tulee usein esille. Kiitokset jo nyt kysymysten lähettäjälle.

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Joustava mieli työkirja ilmestyy marraskuun alussa

Marraskuun ensimmäisellä viikolla ilmestyy uusi Joustava mieli -työkirja, jonka esite löytyy täältä

Tässä sen johdanto:

Johdanto

Tämä työkirja liittyy teokseen Joustava mieli – vapaudu stressin, uupumuksen ja masennuksen yliotteesta (Duodecim 2009). Kirja käsittelee psykologisen joustavuuden kehittämistä, ja perustuu hyväksymis- ja omistautumisterapiaan sekä muihin kognitiivisen käyttäytymisterapian tutkittuihin ja vaikuttaviin menetelmiin.
Kirja on ollut käytössä noin vuoden ajan, ja kokemukset siitä ovat myönteisiä niin asiakkaiden, lukijoiden kuin kollegoiden palautteen perusteella. Ne kirjan käyttäjät, jotka ovat käyttäneet kirjaa aktiivisesti ja työstäneet sen harjoituksia niin kirjallisesti kuin muillakin tavoilla, ovat hyötyneet siitä eniten.
Olen käyttänyt omien asiakkaiden kanssa kirjan harjoituksista tehtyjä harjoituslomakkeita, joita olen tulostanut heille omatoimista harjoittelua varten. On selvää, että kirjallisena tehdyt harjoitukset ovat tehokkaampia kuin pelkkä mielessä pohdinta. Niinpä haluan nyt täydentää kirjaani tällä työkirjalla, jotta muutkin kirjan käyttäjät pystyisivät hyödyntämään sen harjoituslomakkeita, ja saamaan niistä kaiken tehon.
Työkirjassa on mukana kaikki kirjan keskeiset harjoitukset. Mukana on yhteensä 45 harjoitusta. Mukaan on päätynyt 24 kirjassa esiteltyä harjoitusta, ja niitä täydentää 21 uutta harjoitusta. Uusista nostan esiin altistusharjoitukset, joita on nyt mukana useita. Uusia harjoituksia olen jalostanut asiakkailta saamani palautteen perusteella.
Työkirjassa ei ole mukana tietoisuustaitoharjoituksia, koska niitä ei tehdä kirjallisena. Olen tehnyt myös erikseen Joustava mieli CD:n, jota voi käyttää tietoisen hyväksyvän havainnoinnin harjoitteluun. Itse asiassa juuri tietoisuustaidot (mindfulness) ovat kulmakivi hyväksynnän harjoittelussa. Niiden avulla voi oppia muuttamaan suhdetta niin ajatuksiin, tunteisiin kuin kehon tuntemuksiin. Siksi kannustan pitämään harjoitusohjelmassa säännöllisiä tietoisuustaitoharjoituksia. Muita harjoituksia voi valita sitten omien tavoitteiden ja painopisteiden mukaan.
Antoisia harjoitteluhetkiä näiden työkirjan harjoitusten parissa!
Orivedellä 27.10.2010


lauantai 23. lokakuuta 2010

Käyttökokemuksia kirjasta, osa II

Mitä Joustava mieli kirjan lukuja on eniten hyödynnetty niin omassa työssäni asiakkaiden kanssa kuin itseopiskellen?  Entä jos nyt pitäisi valita TOP 3 - aihetta, jotka ovat myös omia suosikkejani, niin mitkä ne olisivat?
Tässä blogissa käsittelen juuri noita kysymyksiä. Kirjoitus pohjautuu  käyttökokemuksiin kirjasta ja asiakkaiden (myös lukijoiden) palautteeseen. Kirjoitus on jatkoa edelliseen juttuun "Haasteita ja vaikeuksia".

Joustava mieli TOP 3

Jos saisi suositella käyttökokemusten perusteella vain kolmea osaa kirjasta, niin sen listan tekeminen syntyy nopeasti:

  1. Irti ajatusten ylivallasta (eriyttäminen)
  2. Tietoinen hyväksyvä havainnointi (mindfulness - taidot)
  3. Arvojen kirkastaminen ja omistautuminen arvojen toteuttamiseen
Ajatusten eriyttäminen on  tärkeä osa psykologisen joustavuuden harjoittelua. Asiakkaat, jotka ovat kärsineet ahdistuneisuudesta, ovat huomanneet, kuinka ajatuksilla on iso rooli ahdistuksen synnyssä. Pelottelevat huoliajatukset saavat kehon valppaaksi ja valmiustilaan. Ajatusten vaikutusvallan vähentäminen on hyödyttänyt monia.
Masennuksen kanssa kamppailevalle sen huomaaminen, että arvioinnit ja kuvaukset ovat eri asia on ollut tärkeää. Samoin selitystarinoiden ja mutta - tekosyiden näkeminen mielen sanakoneen tuotoksina on auttanut vapautumaan niiden yliotteesta. Ajatukset ja niihin sulautuminen  saavat aikaan epämiellyttäviä tunnevaikutuksia, kuten syyllisyyttä, häpeää ja toivottomuutta.
Ajatusten eriyttäminen sopii kaikille. Mikäli kirjan harjoitusten avulla pystyy muuttamaan suhdetta omiin ajatuksiin, on mahdollista keskittyä paremmin elinvoimaisuutta lisäävien arvojen toteuttamiseen.

Tietoinen hyväksyvä havainnointi (mindfulness - taidot) on noussut myös tärkeäksi taitoharjoittelun alueeksi. Se on palkitsevaa jo alkuvaiheessa, kun vaan ankkuroi itsensä nykyhetkeen kuin utelias tutkija. Havainnoinnin kohteena voi olla hengitys, kehon tuntemukset, äänet tai mikä tahansa kohde, joka tapahtuu juuri tässä hetkessä. Tietoisuustaitojen harjoittelun voi toteuttaa muodollisina harjoituksina (kuten paikallaan istuen oman hengityksen kanssa vaikkapa 10 minuuttia). Apuna voi käyttää halutessaan tietoisuustaito-CD:tä.
Toinen tapa on toteuttaa arkisia askareita tietoisesti ja keskittyneesti. Monet ovat kokeneet epämuodolliset harjoitukset antoisina (kuten kävely keskittyen ympäristöön tai teen juominen tietoisesti).
Tietoisuustaidot voivat tuottaa bonuksena rentoutumista, mutta silti siinä ei pyritä mihinkään tiettyyn tilaan.
Suhdetta ajatuksiin ja tunteisiin voi muuttaa vain oppimalla niiden tietoista ja hyväksyvää havainnointia. Siksi nostan itse tämän osa-alueen koko työskentelyn kulmakiveksi.

Arvojen kirkastaminen ja omistautuminen niiden mukaisiin tekoihin ja valintoihin on kolmas ydinasia, josta monet ovat hyötyneet. Kyse on käyttäytymisen aktivoinnista, mutta ei mihin tahansa suuntaan, vaan tekoihin, joilla on merkitystä. Elämä on kaventunut ja siitä on vähitellen tullut passiivista. Voi olla myös paljon näennäistekemistä, mutta mielekkyys puuttuu. Silloin tästä osasta on erityisesti hyötyä.
On vain tämä yksi elämä ja jokainen päivä on mahdollisuus omistautua tekoihin, joista välittää. Se avaa uuden väylän pois psykologisen kärsimyksen kuopasta. Ei tarvitse odottaa, että on ensin virkeä, motivoitunut tai että ahdistus/masennus on pois. Pieni käännös aktivoitumisen suuntaan ei aluksi näytä vaikuttavan lainkaan. On ollut hienoa viereltä todistaa, kuinka se on vähitellen alkanut lisätä asiakkaan elinvoimaisuutta.

Muita käyttökokemuksia

Joustavan mielen harjoituksissa on joitakin sellaisia, joita toimivat muita paremmin. Jatkan tätä käyttökokemusblogia vielä kolmennella osalla, jossa käydään läpi TOP 10 - harjoitukset.
Sekin on tullut vahvasti esille, että kirjalliset harjoitukset ovat tehokkaampia kuin pelkkä tehtävien pohdinta. Tuossa alla on "kirjan käyttöohjeet" -tiivistelmä, joka on poimittu harjoituspäiväkirjasta:

  1. Lue kirja ensin kertaalleen läpi, ja aloita sitten rauhalliseen tahtiin harjoitusten tekeminen
  2. Täytä arviointiharjoitus 6.1B, ja suuntaa sen avulla työskentelysi itsellesi tärkeisiin osa-alueisiin. Tehtävän voi ladata sivulta: http://sites.google.com/site/joustavamieli/materiaalipankki-1
  3. Varaa harjoitusten tekemiseen 15 min – 1 tunti / päivä oman tilanteesi ja halukkuutesi mukaan. Tee kaikkia muita harjoituksia kirjallisesti paitsi tietoisuustaitoharjoituksia.
  4. Sama säännöllinen harjoitteluaika olisi ihanteellista – näin siitä tulisi hyvinvointia tukeva tapa; valitse hetki, jolloin voit olla yksin ja rauhassa. Se voi olla aamulla, töiden jälkeen tai ilta-aikaan, mutta arvosta itseäsi ja tätä tuokiota, äläkä anna muiden asioiden ohittaa sitä
  5. Tietoisuustaidot  (luku 9)  ovat kivijalka, johon muut taidot pohjautuvat. Niiden harjoittelu sopii kaikille
  6. Arvojen mukainen omistautuminen kannattaa sisällyttää  jokaviikkoiseen harjoitteluun: sen tulisi johtaa suunnitteluun ja tekemiseen – päivittäin. Valitse arvojesi pohjalta ajankohtaista: ongelmien ratkomista, hyvän tekeminen itselle / muille, ja sitten valitse ja sitoudu tekemään

Tärkeä kysymys kuuluu, kuinka paljon on halukas panostamaan psykologisen joustavuuden opiskeluun ja harjoitteluun. Oivallusten avulla on melko hankala muuttaa opittuja käyttäytymistapoja. Muutos edellyttää harjoittelua.

Olisiko työkirjalle kysyntää? 

On harkinnassa tehdä pdf-muotoisena harjoituslomakkeista sähköisessä muodossa työkirja, jonka voisi tilata esimerkiksi CD-versiona tai netin kautta. Siihen olisi koottu noin 25  harjoituslomaketta A 4 -kokoisena tulostettavaksi ja käyettäväksi kirjan tukena. Tästä ja TOP - 10 harjoituksista seuraavassa blogissa noin kahden viikon kuluttua. Otan edelleen mielelläni vastaan kirjan käyttäjien kokemuksia ja palautetta.

maanantai 27. syyskuuta 2010

Käyttökokemuksia kirjasta, osa I

Käsittelen Joustava mieli - kirjan käyttäjien kokemuksia kirjasta ja niitä vaikeuksia, joita omatoimisesti opiskelevilla on tullut esiin. Tämä blogi jakautuu kahteen osaan, joista tässä ensimmäinen.
Kirjasta on tullut sähköpostiin paljon myönteistä lukijapalautetta, ja se on lämmittänyt kovasti mieltä. Monet ovat kirjoittaneet saaneensa konkreettisia työkaluja käyttöönsä. Eräs kommentti päättyi toteamukseen "kiitos kirjasta, luettuani sitä minulle heräsi toiveikkuus, että selviän tästä masennuksesta".

Sitten niitä kirjan opiskeluun liittyviä karikoita ja vaikeuksia, joita on tullut esiin:

1. Kirjan opiskelu onkin taas uusi keino yrittää kontrolloida ahdistusta

Tämä tulee aina välillä esiin, kun kohtaa kirjan käyttäjiä. Halu päästä eroon epämiellyttävistä tunteista on ymmärrettävä ja inhimillinen. Ajatusten ja tunteiden hyväksynnän harjoittelu palveleekin helposti piilotavoitetta: jospa pääsen eroon niistä, kunhan hyväksyn ne ensin. Tämä ansa uhkaa, jollein selkiytä itselleen, mihin pyrkii harjoittelun avulla.
Tietoisuustaitojen harjoittelu muuttuu helposti yritykseksi kontrolloida, kun se bonuksena usein rentouttaa ja rauhoittaa mieltä.Jos kuitenkin alat odottaa sitä, niin petyt. Jos olet keskellä myrskyä ja kehosi on taistele - tilassa, niin silloin ei mikään voi rentouttaa. Se olisi kuin sanoisi itselleen, että rentoudu ja pysy tässä, kun talosi palohälytin on alkanut yöllä soida!

Vasta kun asettaa rehellisesti oman kokemuksen ja mielen kontrollihalun vastakkain, voi huomata, mitä kokemus kertoo: kontrolli on osa ongelmaa, ei ratkaisu.

2. Ajatusten ja tunteiden tunnistaminen ja erottaminen toisistaan on vaikeaa

Eräs kirjan lukija lähestyi ja kertoi, ettei pääse kirjassa alkua pidemmälle. Hän ei osaa tunnistaa ajatuksia ja tunteita, saati erottaa niitä toisistaan. Tämä vaikeus tulee toistuvasti esiin. Ajatusten tunnistaminen, huomaaminen ja niiden saaminen etäämmälle on yksi kirjan avaintaito (Eriyttäminen, luku 8), ja siksi sitä kannattaa opetella.
Ajatusten virta on taukoamatonta, lähes automaattista niin kuin radio olisi päällä taustalla kaiken aikaa menetpä minne tahansa.Siihen ei läheskään aina kiinnitä huomiota, mutta sitten jokin ajatus koukuttaa, ja vie kaiken huomion ("entä jos... " ). Silloinkin usein huomaa helpommin, että kehossa tapahtuu muutoksia, kun tunne aktivoituu.

"Miten erotan ajatukset tunteista?", kysytään usein.Toisin kuin ajatus, tunne sisältää myös heikon - ja joskus erittäin voimakkaan -  fysiologisen reaktion (sydän hakkaa, punastuminen, hikoilu ym..) Tunne koetaan yleensä selkeästi erottuvana mielentilana, josta seuraa enemmän tai vähemmän fysiologisia muutoksia, ajatuksia ja toimintaa (tunteen ilmaisu).
Meillä on perustunteita, kuten ilo, suru, viha, alakuloisuuus ja pelko. Sitten on pajon tunteiden sekoituksia ja muunnelmia, kuten häpeä, kateus, uteliaisuus tai rakkauden tunteet.

On helppoa sekoittaa tunteet ja ajatukset toisiinsa. Ajatukset voivat myös aiheuttaa tunteita.  Mieli tuottaa ajatuksia koko ajan, ja valtaosa siitä, mitä ihmiset pitävät tunteena onkin ajatus, kuten "minä vihaan  työtäni" on ajatus eikä tunne. Vihan tunne on hetkessä koettu tunne, joka tulee ja menee... Tosin sitä voi ruokkia ja pitää "hengissä" omilla ajatuksillaan, mutta se edellyttää ajatuksiin sulautumista (niiden pitämistä todellisuutena, ei mielen tuotoksina).
Ajatusten ja tunteiden tiedostamisen harjoitteluun sopivat kaikki kirjan ajatus-tunnepäiväkirjat, joita löytyy luvuista yksi, kaksi ja kahdeksan. Harjoituksia kannattaa tehdä tuoreeltaan hankalan tilanteen jälkeen, jolloin niitä voi muistaa - ja ehdottomasti kirjallisena. Tärkeimmät harjoitukset löytyvät kuitenkin luvusta 9 (Tietoisuustaidot), siellä etenkin harjoitukset 9.1. ja 9.4. Tietoisen hyväksyvän havainnoinnin harjoittelu auttaa parhaiten huomaamaan ajatuksia ja tunteita (katso myös harjoitus 11.2.)

Joskus kysytään myös, ovatko ajatukset vaarallisia? Ne eivät ole vaarallisia, vaikka niistä voikin aiheutua paljon haittaa, kun ne sekoittaa tosiasioihin. Ajatukset ovat vain sanoja tai kuvia, joita mieli tuottaa. Esittelin kirjan luvussa 14 (Köydenveto huolien kanssa), omakohtaisen esimerkin, jossa pelkoa tuotti ajatus karhusta lenkkipolulla. Kuitenkaan ajatuksella ei ole hampaita eikä raatelukynsiä, eikä se siis voi vahingoittaa lenkkeilijää - mutta voi estää arvojen mukaisen teon, ellei ole halukas ottamaan karhua ajatuksena mukaan lenkille!

3. En osaa eritella omia arvojani ja mitä hyötyä siitä on?

Tämä kysymys tulee usein vastaan, ja liittyy olennaisesti omistautumiseen. Tässä lyhyt esimerkki omistautumisesta:  jos arvoni on rehellisyys, niin mitä teen, kun löydän lompakon? Vien sen poliisille, enkä pidä rahoja itse. Arvoni ohjasi valintaa ja tekoa.
Arvoteemaan löytyy lisävinkkejä aikaisemmista blogijutuista, ja sen vuoksi päätän tähän.

Toisessa osassa teen yhteenvetoa siitä, mistä osioista kirjan käyttäjät ovat eniten hyötyneet ja mistä on tullut eniten palautetta. Blogin toinen osa ilmestyy kahden viikon kuluessa.

sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Mikä mahdollistaa masentuneena omistautumisen tekoihin, joista välittää?

Edelliseen blogiin tuli tärkeä kommentti, kiitos sen lähettäjälle. Se päättyi kysymykseen: "kumpi on tärkeämpää: repiä itsensä väkisin liikkeelle tekemään jotain (ihan sama mitä, kunhan jotakin) vai olla jääräpäisesti vielä hetken masentunut ja passiivinen, sekä pyrkiä "kirkastamaan arvojaan" eli löytämään niitä tekoja, jotka vastaisivat niitä omia arvoja?" Otan kantaa vain tähän, mutta kannattaa lukea koko kommentti (edellisen jutun alta löytyy siihen linkki).

Käyttäytymisen aktivointi
on perinteinen masennuksen hoitokeino. Alun perin siinä pyrittiin lisäämään mielihyvää tuottavia ja aikaan saamisen (onnistumisen) kokemuksia. Hyväksymis- ja omistautumisterapiassa sen sijaan pyritään kytkemään aktiivisuus omien arvojen mukaisiin (ja joskus vaivalloisiin) tekoihin, ja ajankohtaisten elämänongelmien ratkomiseen. Tavoite ei ole miellyttävien tunteiden kerääminen, vaan se, että vie elämäänsä enemmän arvojen suuntaan.
Masentunut mieli ei hyväksy helposti aktivoitumista ja siksi tarvitaan lähes aina ensin työskentelyä ajatusten ja tunteiden kanssa. Psykologisen kärsimyksen päälähteitä ovat sulautuminen ajatuksiin, epämiellyttävien tunteiden (ja sen myötä tilanteiden) välttely, sekä jäykkien sääntöajatusten vaikutusvalta.
Siksi aluksi voidaan tarvita paljon ajatusten eriyttämisharjoittelua (ks. Joustava mieli luku 8 ja 11). Mieli tuottaa ajatuksia, joihin masentunut samaistuu, kuten "en ikinä parane tästä", "mikään ei kiinnosta minua", tai "olen surkimus, eikä kukaan halua tylsää seuraani, kun aina valitan". On tärkeää saada välimatkaa tällaisiin ajatuksiin (nähdä ne ajatuksina, ei tosiasioina), koska ne voivat estää aktivoitumista.

Toiseksi mieli on täynnä sisäisiä sääntöjä, jotka vaikeuttavat liikkeelle lähtöä. "Tekisin sitä, mutta en jaksa", "pitäisi ensin saada motivaatio takaisin, niin voisin yrittää", tai "ei siitä kuitenkaan mitään tule". Erilaisiin sääntö- ja selitysajatuksiin uppoutuminen tuottaa silmien eteen harmaan tai tosi harmaan pilven, jonka takaa on vaikea nähdä ympärilleen ja lähteä liikkeelle.
On muitakin hankalia ajatus- tai tunne-esteitä, joita kannattaa käsitellä ennen kuin alkaa asettaa aktivoitumistavoitteita. Haluttomuus kohdata häpeän, alakulon tai pettymyksen tunteita voi olla niin vahva, että se houkuttaa passiivisuuteen. Silloin on tärkeää harjoitella aluksi halukkuuden lisäämistä (ks. Joustava mieli luku 9 ja 10).

Kolmanneksi on mahdollista, että masennukseen liittyy arvojen kieltämistä. "Mikään ei ole minulle tärkeää enää", tai "en voi yrittää mitään, kun petyn kuitenkin" ovat merkkejä arvojen kieltämisestä, samoin "en tiedä" -vastaus kysyttäessä, mikä on sinulle tärkeää? Silloin on hyödyllistä käsitellä näitä ajatussulautumia, ennen kuin alkaa kirkastamaan arvojaan. On myös voinut pettyä, kun omat tavoitteet eivät ole toteutuneet yrityksistä huolimatta. Silloin voi pettymykseltä suojatuakseen sanoa, ettei kaipaa läheisyyttä toiselta ihmiseltä. Tosiasiassa voi kaivatakin kaikkein eniten juuri läheisyyden ja yhteen kuuluvuuden kokemuksia!

Vasta tämän jälkeen päästään usein alkuun käyttäytymisen aktivoinnissa. Mitä syvempi masennus, sitä enemmän edellä mainittuja esteitä on työstettävä.

Aktivointi tarkoittaa kahta asiaa: arvojen kirkastamista, sekä niistä johdettujen käyttäytymistavoitteiden asettamista, ja tekojen toteuttamista (ks. Joustava mieli luku 12 ja 13). Ei ole ihan sama, mitä tekoja toteuttaa. Kannattaa keskittyä niihin elämänalueisiin, joissa eniten tai ensimmäisenä kaipaa muutosta, ja muistaa, että on viisasta aloittaa pienin askelin. Jos masennusta ylläpitää ratkomattomat elämänongelmat (parisuhteessa, työelämässä tai vaikkapa raha-asioissa), niin pyrkimys niiden ratkomiseen on tärkeä osa aktivoitumista. Masennus liittyy usein niiden välttelyyn.

Omistautuminen arvojen mukaisiin tekoihin palkitsee, kunhan niitä alkaa toteuttaa. Kun lähtee liikkeelle, tulee vastaan epämiellyttäviä ajatuksia ja tunteita, jotka houkuttelevat luopumaan. On oltava halukas kohtaamaan niitä ja jatkamaan silti. Hyväksymismenetelmät ja aktivointi kulkevat käsi kädessä ja tukevat toisiaan. Kun asiakkaat pääsevät liikkeelle, kokemukseni mukaan alkaa usein tapahtua myönteisiä muutoksia myös mielalassa.

tiistai 4. toukokuuta 2010

Pitäisikö pyrkiä elämään omien arvojen mukaisesti?

Sain otsikossa olevan kysymyksen kommenttina edelliseen kirjoitukseen. Hyvä kysymys, joka pisti pohtimaan tarkemmin asiaa.

Voisikohan  käyttäytymisen luokitella arvojen kannalta kolmeen ryhmään?
  1. arvojen mukaiset teot; sellaisia tekoja, joissa on tietoinen kytkentä arvoihin; teen asioita, joista välitän, ja jotka ovat minulle tärkeitä
  2. arvoneutraalit teot; sellaisia arkitutiineja ja velvollisuuksia, jotka tulee hoitaa - pitipä niistä tai ei
  3. arvojen vastaiset teot; sellaisia tekoja, joissa toimin vastoin sitä, miten haluaisin käyttäytyä. 

Ensimmäinen ja kolmas  ryhmä edellyttävät, että  tiedän, miten haluain toimia vaikkapa suhteessa läheisiin ihmisiin, omaan hyvinvointiin ja työhöni. Arvojen mukaiset teot ovat itsevalittuja, vapaaehtoisia ja niitä tehdään siksi, kun haluaa tehdä niitä. Mielestäni kenenkään ei ole pakko toteuttaa arvojaan käytännössä. Jos niitä toteuttaa kaavamaisesti, niistä voi helposti tulla pitäisi - sääntöjen kaltaisia, stressiä lisääviä pakkoja itselle.
On eri asia tukea ystävää, koska haluaa toimia niin, kuin toimia "minun pitäisi auttaa" - säännön ohjaamana.

Ei ole ihan helppoa erottaa toisistaan vaativia pitäisi -  sääntöjä ja arvoja. Parisuhteessa etenkin "sinun pitäisi... " - säännöt ovat hankalia. Jos sen sijaan pyrin toimimaan itse niinkuin haluaisin käyttäytyä, niin se ei ole riippuvainen siitä, mitä saan siitä vastalahjaksi. Arvon mukaisen teon valinta on oman elinvoimaisuuden palveluksessa ja tuo sisältöä elämään.

Jos tekee tietoisia omien arvojen vastaisia tekoja, niin sekin on inhimillistä ja kertoo, ettei ole aina helppo toteuttaa arvojaan käytännössä. Tunteet ja epämiellyttävät ajatukset saavat välillä ylivallan ja kiukuttelemme tai solvaamme ihmistä, jota eniten rakastamme. Usein se vie elinvoimaa, ja aiheuttaa häpeää ja syyllisyyttä jälkikäteen.

Arvoneutraaleihin tekoihin puolestaan voi liittyä paljon mielen ylivaltaa ja arvostelevia ajatuksia: "tämä on tylsää", tai "ei huvittaisi yhtään siivota!" tai mitä tahansa, joka tekee rutiiniteosta vastenmielistä ja stressaavaa. Silloin tietoinen, keskittynyt tekeminen voi muuttaa suhdetta tuohon samaan rutiinitekemiseen.

Arvojen mukaisiin tekoihin kannattaa sitoutua, jos haluaa elämään sisältöä, merkitystä ja elinvoimaisuutta. Ne voivat olla välillä vaivalloisiakin tekoja, joita toteuttaessaan saa takuuvarmasti  tuntea myös stressiä ja epävarmuutta. On kuitenkin eri asia tuntea stressiä pyrkiessään toteuttamaan arvojaan, kuin toimiessaan arvojen vastaisesti.

Kiitos kommentin esittäneelle kysymyksestä, se inspiroi miettimään arvoja, ja kirjoittamaan tänne blogiin

lauantai 6. maaliskuuta 2010

Kokemuksia ja pohdintoja arvoista

Arvojen kirkastaminen ja selkiyttäminen herättää paljon kysymyksiä ja välillä epäselvyyksiäkin. Käyn läpi asiakkaiden esittämiä yleisimpiä arvoihin liittyviä kysymyksiä:

K: Mistä elämänarvoissa oikein on kyse? 
V: Psykologisesti arvot tarkoittavat henkilökohtaista kannanottoa siihen, miten haluan elämäni käyttää, mikä on minulle tärkeää ja mistä välitän. Ne määrittävät myös miten haluan käyttäytyä ja toimia suhteessa muihin ihmisiin. Hienosti sanottuna kyse on myö siitä, mistä saamme merkitystä ja mielekkyyttä elämäämme. Ne ovat itse valittu elämänsuunta.


K:  Milloin arvojen kirkastaminen on tarpeen?
V: Kun huomaa, että ei saa itseään liikkeelle, ajelehtii tai elää passiivisesti, ja on siihen itsekin tyytymätön. Arvoja kannattaa kirkastaa, kun ulkoisesti kaikki on hyvin, mutta elämä tuntuu tyhjältä. Myös silloin siitä on hyötyä, kun ei ole mitää tavoitteita, eikä suuntaa elämässä - vaikkapa opiskelun tai työn suhteen.

K:  Miten erotan arvot ja tavoitteet toisistaan?
V: Arvot ovat aina läsnä nykyhetkessä, ja ne mahdollistavat tekoja jo tänään; jos arvostan hyvää fyysistä kuntoa, voin valita tänään arvoa edustava teon. Tavoite puolestaan on aina tulevaisuudessa - lähellä tai kaukana. Arvot vastaavat kysymykseen kuinka haluan toimia, eivät ole sitä miten minun pitäisi toimia (muiden tai itseni mielestä). Arvot ovat kuin kompassi ja ja palkitsevia siksi, että voimme valita niiden suuntaisen teon vaikka heti. Tavoitteita ei voi aina saavuttaa, mutta oman arvon mukaisesti voi aina toimia - riippumatta olosuhteista.

K: Miten tiedän, että kyse ei ole mielihalusta,  tarpeesta, tunteesta tai normeista, vaan arvon toteuttamisesta?
V: Voin haluta vaikkapa muilta ihmisiltä kunnioitusta tai rakkautta. Se ei voi olla arvo, koska en voi taata, että saan sitä -arvon toteuttaminen on omassa kontrollissamme. Arvoja ei toteuta muiden odotuksien vuoksi, eikä siksi, että se on toivottavaa käyttäytymistä, vaan koska valitsen sen. Minun ei ole pakko toimia arvoni pohjalta.

K: Miten ihminen, jolla on työ, perhe, vanhemmat, jotka tarvitsevat tukea, ja monia muita velvotteita, voi valita muka vapaasti? Pitäisi syödä terveellisesti, liikkua ja tavata ystäviä ja kehittää itseään. Siitä tulee melkoiset paineet - miten niin voi valita elämän suunnan itse?
V: Arvojaan on ensinnäkin pakko priorisoida. Meillä on samaan aikaan monia eri mahdollisuuksia valittavana vapaa-ajalla etenkin. Mikä on ensisijaista tällä hetkellä? On tärkeää erottaa pitäisi - vaatimukset arvoista. Meillä on velvoitteita muita kohtaan, ja arvo tulee siinä mukaan, että kuinka toteutamme niitä. Voin kokea saman asian itse valittuna ja olla läsnä siinä mitä kulloinkin teen tai sitten protestoin ja kiukuttelen muille - ja teen samaa. Jos joku läheinen aiheuttaa minulle raskasta mielipahaa aina kun olemme tekemisissä, niin voin joutua valitsemaan psyykkisen terveyden ja yhteydenpidon väiltä.

K: Miksi se arvojen kirkastaminen sitten on tärkeää? Mitä tekemistä sillä on masennuksen tai uupumuksen kanssa?
V: Käyttäytymisterapiassa on jo vuosikymmeniä tunnettu erittäin hyvä masennuksen täsmähoitokeino: käyttäytymisen aktivointi. Sen käyttö on tuottanut usein nopeasti myönteisiä muutoksia mielialassa. Sen periaatteet ovat: ala tehdä pienin askelin, voimien mukaan, mielihyvää tai onnistumisen / aikaansaamisen tunteita tuottavia tekoja. Tätä tehdää asteittain ja itse valittuina tekoina. HOT - mallissa tämä periaate on kytketty arvojen toteuttamiseen. Kun tekee tekoja, joissa toteutuu omia arvoja, se on palkitsevaa. Se voi olla vaivalloista, pelottavaa, epämiellyttävää, mutta sitä ei tehdä turhaan: palkkioksi elämäsi rikastuu ja siihen tulee mielekästä sisältöä. Tätä ei tehdä siis mielihyvän metsästämisen vuoksi, vaan koska niillä asioilla on merkitystä, ja sitä kautta ne tuovat elinvoimaa.
Kuten kirjassani Joustava mieli tuodaan esiin, ihminen voi masentua sen vuoksi, että hän on kadottanut kytkennän arvoihinsa, tai uupua, kun työ ei vastaa lainkaan omia arvoja, eikä ole sen vuoksi mielekästä ja palkitsevaa.

Jatkan näiden arvokysymysten pohdintaa seuraavassa blogikirjoituksessa.