perjantai 16. joulukuuta 2011

Tunteet, tarpeet, kiintymyssuhde ja HOT

On nyt kolme kuukautta siitä, kun Joustava mieli parisuhteessa -kirja ilmestyi. Olen kokeillut syksyn aikana yhdistää HOT-käyttäytymisterapian ja tunnekeskeisen pariterapian mallia ja tutkailla, millaisia yhteisiä ja toisaalta erottavia tekijöitä niistä löytyy. Aloittelen tässä kaksiosaisen blogin 1. osasssa tämän pohdiskelun jäsentämistä.

Tunnekeskeisen pariterapian ytimessä ovat tunteet ja niiden vaikutukset käyttäytymiseen. Hyväksymis- ja omistautumisterapian mukaan tunteiden välttely ja kontrollointi tuottaa ongelmia. Lähtökohta on sama molemmissa. Parin riitely, syytös-puolustelupuhe, hyökkääminen - vetäytyminen, jähmettyminen ja pakeneminen edustavat välttämiskäyttäytymistä. Sen alta on tosi vaikea tunnistaa sitä ahdistusta, hätää ja avuttomuutta, jota parit kokevat, kun kiintymyssuhde on uhattuna. Silloin kun yksilö kokee uhkaa, hän taistelee, pakenee tai piiloutuu, kuten kaukaiset esi-isämme tekivät säilyäkseen hengissä.

Tunnekeskeisen terapian alkuvaiheessa tarkastellaan parin vuorovaikutuksen ansoja. Joustava mieli parisuhteessa -kirjassa tämä tiivistyy vertaukseen lapiointia kuopassa. Kun lapioi kuoppaa yhä syvemmäksi, kyse on välttelystä, ei tietoisesta suhteen vahingoittamisesta. Käyttäytymisterapiassa ei olla niinkään kiinnostuneita siitä, mitä ihminen tekee, vaan tekemisen funktioista. Niinpä parisuhteessa ongelmallista vuorovaikutusta kannattaakin tutkia funktion avulla. Karkeasti voitaisiin luokitella käyttäytymistä ohjaavat funktiot neljään ryhmään:

  1. Välttämiskäyttäytyminen tai negatiivinen vahvistaminen (NV) ohjaa käyttäytymistä.  NV tarkoittaa, että pääsee eroon jostakin epämukavasta, ja se palkitsee (ylläpitää) käyttäytymistä.
  2. Välitön myönteinen seuraus voi ylläpitää ongelmallista käyttäytymistä
  3. Toisen miellyttäminen ohjaa käyttäytymään niin, että pidemmän päälle se lisää ahdistusta ja pahaa oloa
  4. Arvot käyttäytymisen ohjaajana tarkoittaa, että teot ohjautuvat sisäisen vahvistamisen ja palkitsevuuden suuntaisesti. Tällöin käyttäytyminen tuottaa sisäistä mielekkyyttä ja on pitkällä aikavälillä hyväksi.
Funktio numero neljä eroaa kolmesta muusta, ja edustaa sitä käyttäytymistä, jota HOT-työskentelyssä pyritään lisäämään, ja funktioita 1-3 pyritään tutkimaan ja muuttamaan. Siksi arvotyöskentely on avainasemassa myös HOT-pariterapiassa.
Tunnekeskeisen pariterapian tavoitteena oleva negatiivisen vuorovaikutuskehän katkaiseminen ei ole helppoa, koska siinä on jotakin, joka palkitsee (funktiot 1 - 3). Turvattomuus on ahdistavaa, ja jos ei opi hyväksymään pelkoa, ahdistusta, turvattomuutta, niin on vaikea muuttaa toimintatapaansa. Tässä avuksi astuu tunteiden hyväksyvä havainnointi, ajatusten eriyttäminen ja mindfulness-taidot.

Käyttäytymisen muuttaminen on aina vaikeaa, sen tietää jokainen muutosta yrittänyt. Kehän katkaiseminen alkaa siitä, että opitaan tunnistamaan ulkoisen käyttäytymisen ja sisäisen tunteen väinen ero; puolison vetäytyminen ei olekaan välinpitämättömyyttä vaan avuttomuutta ja pelottavan uhan välttelyä. Myös hyökkäys ja syyttely voidaan nähdä hätähuutona eikä tahallisena ilkeytenä. Tällainen funktioanalyysi auttaa määrittelemään uudelleen ongelmallista käyttäytymistä ja sen motiiveja.

Tunnekeskeisessä työskentelyssä parit oppivat keskustelun avulla ilmaisemaan omia tarpeitaan, pelkojaan ja toiveitaan rakentavasti ja kohtaamaan tunteita. HOT-mallissa tämä tarkoittaa tunteiden hyväksynnän lisäämistä.

Tunneyhteyden palauttaminen etääntymisen ja lukuisten loukkausten jälkeen ei ole helppo tehtävä. Mieli on saattanut maalata toisesta hyvin negatiivisen kuvan, ja se värittää puolison kohtaamista. Niinpä HOT-työskentelyn eräs kivijalka verbaalisen minä(sinä)-ksäityksen eriyttäminen on olennaisen  tärkeää. Ylipäätään ajatusten eriyttäminen ja välimatkan saaminen epämiellyttäviin ajatuksiin on usein välttämätöntä, jotta voisi toimia enemmän arvojensa mukaisesti suhteessa.

Jatkan tätä pohdiskelua vielä toisessa kirjoituksessa lähiaikoina esimerkkien avulla.