maanantai 29. marraskuuta 2010

Vastauksia tunnekysymyksiin

Sain viikko sitten kysymyksiä, jotka liittyivät tunteisiin ja niiden käsittelyyn. Kommentoin niitä nyt hyväksymis- ja omistautumisterapian näkökulmasta.

Kysymys 1:  Tietyn tunteen ja välttämiskäyttäytymisen yhteys
 " onko (minkään teorian mukaan)tietyille tunteille tiettyä välttelykäyttäytymistä vai ovatko ne aina yksilökohtaisia. Tavallaan omaa käytöstään miettimällä olisi helppo jäljillää taustalla olevia tunteita käsiteltäväksi asti, jos tietäisi mikä tunne on taustalla.

Vastaus: Tunteen käsittelytapa on yksilöllinen ja pohjautuu omaan oppimishistoriaan. Käsittelet omia epämiellyttäviä tunteitasi niillä keinon, jotka ovat tuoneet siihen välittömän helpotuksen. Tällainen käyttäytyminen on alkanut lisääntyä sen palkitsevuuden vuoksi (pääsee nopeasti eroon pahasta olosta tai sen avulla välttää kohtaamasta tunnetta). Tiettyä tunnetta käsittelet samoilla keinoilla, jotka ovat muuttuneet automaattiksiksi tavoiksi reagoida.

Paras tapa oppia tunnistamaan sitä, mikä tunne laukaisi välttelyä, on käyttäytymisanalyysi. Se on esitelty JM-kirjassa harjoituksessa 2.1. Stressitilanne ja sen käsittely. Kohtaat kokemuksen, jossa heräsi epämiellyttäviä tunteita, ajatuksia ja ehkä myös kehon tuntemuksia. Sitten teet jotakin sellaista, mikä on itsellesi (tai muille) haitallista - etenkin pitkällä aikavälillä.  Käyttäytymisanalyysi vastaa kysymyksiin: mitä tunteesta seurasi? miten käsittelin sitä? Pääset vastausten avulla kiinni tietyn tunteen  välttelykeinoihin.
Voit jäljittää ketjureaktiota molemmista suunnista: tunnistat ensin ongelmallisen käyttäytymisreaktion, josta on haitallisia seurauksia. Voit arvioida, minkä palveluksessa se on? Mitä en ollut halukas kohtaamaan? Jos se on tietty tilanne, niin voit jatkaa: mitä tunteita  tilanne herättää (= on joskus herättänyt, tai mieli ennustaa sen herättävän), joita en ole halukas kohtaamaan?
Kun teet tämän ketjuanalyysin lopusta alkuun, niin opit yhdistämään välttelyn ja siihen liittyvät tunteet toisiinsa. On hyvä muistaa, että epämiellyttävät ajatukset ovat iso osa tunnekokemusta, ja voivat myös laukaista tunteen. Jos ajattelee, että "hän teki sen tahallaan", niin tulet ehkä kiukkuiseksi tai surulliseksi.

Toinen tärkeä taito välttämiskäyttäytymisen aktivoiman  tunteen tunnistamiseksi on tietoisen hyväksyvän havainnoinnin harjoittelu (luku 9 Luo kosketus nykyhetkeen). Kun opit tietoisemmin havaitsemaan ja kuvailemaan, mitä tunnet juuri nyt (hankalassa tilanteessa), niin opit tunnistamaan myös mielihalun, jonka se herättää (esimerkiksi halu huutaa, poistua, sanoa ilkeästi, syytellä tai keskittyä tiukasti johonkin muuhun)

Kontrolli ja välttely kertovat haluttomuudesta kohdata epämiellyttävä tunne, josta et pidä. Kun tunnistat välttelyä, niin se on hyvä alku. Voit kysyä, olenko halukas luopumaan siitä ja olemaan tunteen kanssa, tuntemaan sen ja luopumaan mielihalusta päästä siitä äkkiä eroon? Tunne tulee ja menee, jos sillä on tilaa sinussa tehdä se.


Kysymys 2: Tunteen loppuun käsittely 
 "Mistä tietää, että on käsitellyt tunteen loppuun asti? Vuosien varrella olen huomannut, että olen luullut käsitelleeni tunteet joihinkin tapahtumiin liittyen, mutta näin ei todellisuudessa olekaan tapahtunut."

Vastaus: Tunteet on tarkoitettu tunnettaviksi. Ne ovat ensisijaisesti reaktioita johonkin laukaisevaan ärsykkeeseen, ulkoiseen tai sisäiseen. Voit pelästyä, kun joku säikäyttää sinut. Voit myös muistella jotakin kauan sitten  tapahtunutta, ja tulet surulliseksi. Muisto muuttuu eläväksi, aivan kuin se tapahtuisi tässä ja nyt.

Tunne koetaan aina nykyhetkessä, mutta sen voi laukaista jokin mennyt tapahtuma. 
Voi käydä niin, että vaikean eron jälkeen kohtaa tunteitaan, suree eikä pakene epämiellyttäviäkään ajatuksia ja tunteita. Silti vuoden päästä jokin tilanne (vaikkapa joulu) tuottaakin ahdistusta. Voit pettyä, ja herää kysymyksiä, enkö ole käynyt jo tarpeeksi sitä läpi tai onko tämä enää normaalia, että reagoin näin voimakkaasti? Koska muistoja ei voi deletoida, niin ne voivat laukaista tunteita milloin tahansa. Se on normaalia.Jos nämä muistot estävät sinua viemästä elämääsi eteenpäin, tekemästä uusia valintoja tai syövät energiaasi kohtuuttomasti, voi olla, että oletkin vältellyt ja kontrolloinut siihen liittyviä tunteita.

Ikävien muistojen torjuminen ja kontrolli pitävät ne "hengissä" pitkään, koska niihin liittyvät tunteet viriävät aina uudestaan. Sitten alkaa välttely ja estää niiden tuntemisen, ja sama toistuu yhä uudelleen. 
Muistoa voi kohdella kuin tunteita, ajatuksia ja mielikuvia: teet sille tilaa ja huomaat sen, huomaat tunteet, joita se herättää, etkä pyri niistä eroon. Huomaat, että sinulla on muisto, mutta sinä et ole yhtä kuin se (eriyttäminen ja hyväksyntä).

Menneisyyden tapahtuma voi ohjelmoida mieleen varoitussääntöjä ("älä ikinä enää..") ja myös niistä saattaa tulla este arvojen  mukaisiin valintoihin. Silloin näitä ajatusesteitä kannattaa käsitellä kuten mitä tahansa ajatuksia (ks. JM -kirja luku 8. Irti ajatusten ylivallasta)





maanantai 22. marraskuuta 2010

Kysymyksiä tunteista

Aiempaan blogikirjoitukseen (Käyttökokemuksia kirjasta, osa I)  ilmestyi kiinnostavia ja tärkeitä lukijakysymyksiä. Ohessa lyhyt lainaus kommentista, jonka voi lukea kokonaan kyseisen blogikirjoituksen lopusta.

"... Nyt alkoi kuitenkin kiinnostaa, onko (minkään teorian mukaan)tietyille tunteille tiettyä välttelykäyttäytymistä vai ovatko ne aina yksilökohtaisia. Tavallaan omaa käytöstään miettimällä olisi helppo jäljillää taustalla olevia tunteita käsiteltäväksi asti, jos tietäisi mikä tunne on taustalla.

Toinen kysymys: Mistä tietää, että on käsitellyt tunteen loppuun asti? Vuosien varrella olen huomannut, että olen luullut käsitelleeni tunteet joihinkin tapahtumiin liittyen, mutta näin ei todellisuudessa olekaan tapahtunut."


Käsittelen näitä lukijakysymyksiä tämän viikon aikana hyväksymis- ja omistautumisterapian näkökulmasta täällä blogipalstalla. Varsinkin tuo jälkimmäinen kysymys tulee usein esille. Kiitokset jo nyt kysymysten lähettäjälle.