Kun kirjoitin uusinta kirjaani Joustava mieli tukena elämänkriiseissä (ilmestyy syksyllä 2017), niin tutustuin positiivisen psykologian tutkimuksiin. Niiden äärelle johdatti resilienssin käsite, jolla tarkoitetaan yksilön selviytymiskykyä vastoinkäymisten ja kriisien yhteydessä. Aiheesta on viime aikoina puhuttu ja kirjoitettu paljon, ja tuntui siltä, että sitä ei voi ohittaa, kun kirjoittaa kirjaa elämänkriisien kohtaamisesta.
Se puolestaan johti ottamaan hieman tarkemmin selvää
positiivisesta psykologiasta. Se on psykologian osa-alue, joka keskittyy
ihmisten hyvinvointiin, vahvuuksiin, voimavaroihin ja näiden vahvistamiseen. Se
tutkii sitä, mikä saa ihmiset voimaan hyvin ja kukoistamaan. Lisäksi sen
teemoja ovat elämän merkityksellisyys, myötätunto, innostus, sisu, onnellisuus
sekä vaikeista tilanteista selviytyminen eli resilienssi. Tiedossa oli myös,
että sitä kohtaan on esitetty melko voimakasta kritiikkiä, ja sen tarjoamaa
näkökulmaa on pidetty kapea – alaisena, koska se voi johtaa tunteiden luokitteluun toivottuihin ja ei -toivottuihin, ja siten laukaista onnellisuusansan.
Jouduin tarkkaan pohtimaan sitä, voiko sieltä puolelta
ammentaa jotakin kirjaan, joka pohjautuu aivan toisenlaiseen lähestymistapaan,
kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan ja sen moderniin versioon hyväksymis- ja
omistautumisterapiaan (HOT). Niiden mukaan:
•
Käyttäytyminen on aina tilannesidonnaista, eikä
sitä voi ymmärtää tai muuttaa ottamatta huomioon sen kontekstia ja siinä
ilmeneviä tekijöitä. Se, mikä toimii hyvin jossakin tilanteessa, ei toimikaan
toisessa, ja voi olla päinvastoin jopa haitallista hyvinvoinnin kannalta.
•
Käyttäytymisen tarkoitus (funktio) auttaa
ymmärtämään sitä ylläpitäviä tekijöitä, ja yleensä siihen vaikuttaa
eniten käyttäytymisen seuraukset. Jos saan sitä, mitä haluan, niin sellaisen käyttäytymisen todennäköisyys
lisääntyy tulevaisuudessa, ja päinvastoin. Toisinaan tietty käyttäytyminen voi
palvella tunteiden kontrollointia ja toisella kertaa niiden hyväksynnän lisäämistä,
kuten vaikka mindfulness – harjoitukset (haluan päästä eroon stressin tunteista
tai haluan tutustua tunteisiin sallivasti ja hyväksyvästi). Käyttäytymisen tarkoitus on usein tärkeämpi
tunnistaa, kuin se, mitä tekee.
•
Tunteiden ja ajatusten kontrolliyritykset
johtavat päinvastaiseen lopputulokseen: mitä enemmän yrittää olla ajattelematta
tai tuntematta, niin sitä voimakkaammaksi ne saattavat muuttua.
•
Tietoisen läsnäolon harjoittaminen ei tähtää
tunteiden muuttamiseen, vaan opettaa uudenlaista tapaa reagoida niihin
(sallivaa ja joustavaa reaktiotapaa)
•
Myönteisten ajatusten avulla ei voida tukahduttaa
epämiellyttäviä ajatuksia, vaan olisi kyettävä tarkastelemaan epämiellyttäviä
ajatuksia uudella tavalla (”minulla on ajatus, että…) JA erottamaan toisistaan
alati vaihtelevat ajatukset ja tunteet sekä niiden pysyvä kokija. Lisäksi epämiellyttävät tunteet ja ajatukset voivat olla jossakin tilanteessa hyvin hyödyllisiä, ja myönteiset puolestaan joissakin tilanteissa voivat johtaa kärsimykseen.
Nämä taustaoletukset ihmisen käyttäytymisestä oli pidettävä
mielessä, kun vierailin positiivisen psykologian maailmassa. Ensimmäiseksi jouduin
ihmettelemään selviytymiskyvyn yhteyttä erilaisiin positiivisen psykologian
luettelemiin henkilökohtaisiin vahvuuksiin.