maanantai 14. elokuuta 2017

Flirttailua positiivisen psykologian kanssa


Kun kirjoitin uusinta kirjaani Joustava mieli tukena elämänkriiseissä (ilmestyy syksyllä 2017), niin tutustuin positiivisen psykologian tutkimuksiin. Niiden äärelle johdatti resilienssin käsite, jolla tarkoitetaan yksilön selviytymiskykyä vastoinkäymisten ja kriisien yhteydessä. Aiheesta on viime aikoina puhuttu ja kirjoitettu paljon, ja tuntui siltä, että sitä ei voi ohittaa, kun kirjoittaa kirjaa elämänkriisien kohtaamisesta.


Se puolestaan johti ottamaan hieman tarkemmin selvää positiivisesta psykologiasta. Se on psykologian osa-alue, joka keskittyy ihmisten hyvinvointiin, vahvuuksiin, voimavaroihin ja näiden vahvistamiseen. Se tutkii sitä, mikä saa ihmiset voimaan hyvin ja kukoistamaan. Lisäksi sen teemoja ovat elämän merkityksellisyys, myötätunto, innostus, sisu, onnellisuus sekä vaikeista tilanteista selviytyminen eli resilienssi. Tiedossa oli myös, että sitä kohtaan on esitetty melko voimakasta kritiikkiä, ja sen tarjoamaa näkökulmaa on pidetty kapea – alaisena, koska se voi johtaa tunteiden luokitteluun toivottuihin ja ei -toivottuihin, ja siten laukaista onnellisuusansan.  



Jouduin tarkkaan pohtimaan sitä, voiko sieltä puolelta ammentaa jotakin kirjaan, joka pohjautuu aivan toisenlaiseen lähestymistapaan, kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan ja sen moderniin versioon hyväksymis- ja omistautumisterapiaan (HOT). Niiden mukaan:

       Käyttäytyminen on aina tilannesidonnaista, eikä sitä voi ymmärtää tai muuttaa ottamatta huomioon sen kontekstia ja siinä ilmeneviä tekijöitä. Se, mikä toimii hyvin jossakin tilanteessa, ei toimikaan toisessa, ja voi olla päinvastoin jopa haitallista hyvinvoinnin kannalta.
       Käyttäytymisen tarkoitus (funktio) auttaa ymmärtämään sitä ylläpitäviä tekijöitä, ja yleensä siihen vaikuttaa eniten käyttäytymisen seuraukset. Jos saan sitä, mitä haluan, niin sellaisen käyttäytymisen todennäköisyys lisääntyy tulevaisuudessa, ja päinvastoin. Toisinaan tietty käyttäytyminen voi palvella tunteiden kontrollointia ja toisella kertaa niiden hyväksynnän lisäämistä, kuten vaikka mindfulness – harjoitukset (haluan päästä eroon stressin tunteista tai haluan tutustua tunteisiin sallivasti ja hyväksyvästi).  Käyttäytymisen tarkoitus on usein tärkeämpi tunnistaa, kuin se, mitä tekee.

Lisäksi kirjassani painottuvat vahvasti HOT – periaatteet. Tässä niistä muutamia:

       Tunteiden ja ajatusten kontrolliyritykset johtavat päinvastaiseen lopputulokseen: mitä enemmän yrittää olla ajattelematta tai tuntematta, niin sitä voimakkaammaksi ne saattavat muuttua.
       Tietoisen läsnäolon harjoittaminen ei tähtää tunteiden muuttamiseen, vaan opettaa uudenlaista tapaa reagoida niihin (sallivaa ja joustavaa reaktiotapaa)
       Myönteisten ajatusten avulla ei voida tukahduttaa epämiellyttäviä ajatuksia, vaan olisi kyettävä tarkastelemaan epämiellyttäviä ajatuksia uudella tavalla (”minulla on ajatus, että…) JA erottamaan toisistaan alati vaihtelevat ajatukset ja tunteet sekä niiden pysyvä kokija. Lisäksi epämiellyttävät tunteet ja ajatukset voivat olla jossakin tilanteessa hyvin hyödyllisiä, ja myönteiset puolestaan joissakin tilanteissa voivat johtaa kärsimykseen.


Nämä taustaoletukset ihmisen käyttäytymisestä oli pidettävä mielessä, kun vierailin positiivisen psykologian maailmassa. Ensimmäiseksi jouduin ihmettelemään selviytymiskyvyn yhteyttä erilaisiin positiivisen psykologian luettelemiin henkilökohtaisiin vahvuuksiin.