ACT - Workshop Jyväskylässä oli vaikuttava kokemus

Jason Luoma ja Jenna LeJeune pitivät ACT-workshopin Jyväskylässä 5.9. 2012. Päivän anti oli loistava.  Tässä joitakin pohdintoja, joita se herätti. Omat TOP- 3 helmet tuosta hienosta koulutuspäivästä olivat:

1. Yksinkertaista työskentelyä (vähemmän sanahelinää, enemmän tekemistä ja harjoittelua)
2. Käytä työskentelyn alussa aikaa A-B-C -käyttäytymisanalyysin tekemiseen ja mallita se
3. Mindfulness - harjoittelu palvelee yksinkertaisesti arvojen mukaisen elämän toteuttamista; sen tarkoitus on auttaa huomaamaan, milloin voi valita KOHTI -teon (ks. alla) ja olla tietoisesti läsnä, kun tekee sen. Se on siis vastalääkettä AUTOPILOTIN ohjaamalle käyttäytymiselle.  

Vaikka päivässä oli paljon tuttua, niin oli hyödyllistä kerrata perusasioita, jotka aina välillä unohtuvat. Autopilotti ohjaa helposti  tekemään jotakin muuta kuin ACT:ia istunnossa (kuten ongelmanratkaisua, luennointia, käsitteillä kikkailua, analysointia, "siellä ja silloin" -kokemusten vatvomista tai vakuuttelua).

Pitäydy kokemuksellisissa harjoituksissa, minimoi käsitteet ja tarinat 

Aamupäivällä kouluttajat kävivät läpi ACT:in peruspilareita. Siitä mieleen jäi yksi tärkeä opetus: pidä asiat  yksinkertaisina ja vältä sanahelinää. Ei ole tarvetta jaaritella ACT:in peruskäsitteistä, riittää kun tehdään niihin liittyviä kokemuksellisia harjoituksia. Koska ACT pohjautuu radikaaliin käyttäytymisterapiaan ja kokemukselliseen oppimiseen, niin analyyttinen keskustelu on syytä minimoida, koska se ei opeta mitään - päinvastoin vain vahvistaa kielellistä ylivaltaa. Sen vuoksi on tärkeää keskittyä tässä ja nyt - kokemukseen, ja soveltaa  niihin psykologisen joustavuuden kehittämisen osa-alueita. Taitoja voi oppia vain harjoittelemalla.

Käyttäytymisanalyysi on työskentelyn perusta

Kuten kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa yleensäkin, niin myös ACT:issa työskentely pohjautuu yksilölliseen käyttäytymisanalyysiin. On tärkeää saada ongelmakäyttäytymisen kaikki funktiot näkyväksi.
Niinpä workshopin työskentelyssä painottui käyttäytymisanalyysin tekeminen (A-B-C - ketjuanalyysi, katso aiempi blogikirjoitus, jossa aiheesta lisää).
Harjoittelimme tekemään analyysia sitä, miten henkilö reagoi epämiellyttäviin ajatuksiin, tunteisiin, kehon tuntemuksiin ja muistoihin - ja mitä näistä reaktiotavoista seuraa: väheneekö ahdistus, masennus tai mikä tahansa sisäinen kokemus, jonka kanssa kamppailee?
Pelkistetysti terapiatyöskentelyn alussa on tärkeää saada käsitys siitä:

1. Mitkä ovat kaikkein vaikeimmat ajatukset, tunteet, muistot, ja kehon tuntemukset ja tilanteet joita henkilö välttelee tai joihin hän on sulautunut?
2. Millaisia keinoja hän käyttää välttääkseen tai paetakseen näitä sisäisiä kokemuksia?
3. Kuinka voimakasta ja yleistä kokemuksellinen välttely on asteikolla 1 -5?
4. Millaista hintaa henkilö maksaa tästä välttelystä arvojensa toteuttamisen suhteen? Mitkä elänmänalueet ovat eniten kaventuneet välttelyn vuoksi?

Näiden kysymysten avulla voidaan  laatia käsitteellistämismalli, johon varsinainen työskentely pohjautuu.

Lisäksi Jason Luoma käytti pelkistettyä kahden käyttäytymisluokan janaa, jossa toinen suunta edustaa POIS - käyttäytymistä eli pyrkimistä eroon epämiellyttävistä ajatuksista ja tunteista) ja KOHTI -suuntaa, eli tekoja, jotka palvelevat arvoja, ja ovat siis itse valittuja ja joihin liittyy luonnollisia myönteisiä vahvistajia (palkitsevuutta). Tämän jaottelun on esittänyt  erittäin havainnollisesti myös  Kevin Polk.

Tärkeää on korostaa arvojen toteuttamista tässä ja nyt, eikä niinkään vahvistaa tavoitekeskeistä elämää. Kun toimin arvoni mukaan, voin toimia nyt heti, ei joskus tulevaisuudessa ("sitten kun.." - ajassa).

Kun teimme omakohtaisen arvotehtävän, jossa joutui valitsemaan toiminnallisen vertauskuvan avulla, mikä arvoalue on kaikkein tärkeinä tällä hetkellä, niin se avasi monta polkua arvotyöskentelyn jalostamiseen.

Häpeästä ja minäkäsityksistä

Iltapäivän työskentelyn painopiste oli häpeän tunteen käsittelyssä. Teimme omakohtaisia kokemuksellisia häpeään liittyviä harjoituksia, jotka avasivat uudella tavalla mahdollisuuksia työstää häpeää. 

Häpeää ja syyllisyyttä tuntevat kaikki. Voidaan erottaa kolmenlaista syyllisyyden muotoa, ja niillä kaikilla on erilaisia käyttäytymisseurauksia:

1. Kun syytämme toista ihmistä, seurauksena on vihan tunteita
2. Kun syytämme omaa käyttäytymistämme, niin tunnemme syyllisyyttä (tein jotakin väärää)
3. kun syytämme itseämme, niin tunnemme häpeää ("minussa on vikaa")

Viime mainittu on voimakas, minäkäsitykseen liittyvä tunne, joka voi hidastaa toipumusta esimerkiksi traumakokemuksesta.

Harjoittelimme myös työstämään minäkäsitykseen liittyviä nimilappuja eli määritelmiä siitä, millainen olen, ja mitää vikaa minussa on. Näiden nimilappujen eriyttäminen on tärkeää etenkin häpeän työstämisessä.

Opimme myös huomaamaan, kuinka vaikea on raottaa muille sitä, mikä on omasta mielestä häpeällistä. Välttelykäyttäytyminen alkaa saman tien. Teimme myös hyvin valaisevan kolme minäkäsitystä - mielikuvaharjoituksen, jossa päästettiin irti niistä nimipapuista, joilla olemme oppineet kuvaamaan itseämme (paras minä, kärsivä minä ja ammatillinen minäkäsitys). Se oli yksinkertaisuudessaan vaikuttava harjoitus.
Kaiken kaikkiaan päivä antoi paljon vinkkejä omaan kliiniseen työhön ja oli hienoa olla mukana.