sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Ampiaisesta ajatusten eriyttämiseen

Aamulla juoksulenkillä ihailin hämäläistä maalaismaisemaa ja hikoilin, kun aurinko porotti täysillä. Näin ketun pellolla. Linnut härnäsivät sitä. Rastaanpoikanen opetteli lentämään tien varressa. Keskityin maisemiin ja nautin.

Yhtäkkiä jostakin ilmestyi ampiainen pörräämää pääni ympärille. Se pysytteli sitkeästi mukanani, kun hölkkäsin menemään. Aloin huitoa sitä kauemmaksi, mutta se pysyi perässäni. Mitä enemmän huidoin ja pelkäsin sen pistävän, sitä vaikeammaksi juokseminen kävi. En päässyt siitä eroon kuin hetkeksi. En myöskään nauttinut enää juoksemisesta, koska ampiainen vei kaiken huomioni. Pysähdyin, ja yritin karkoittaa sen toisissani kannoiltani. Onnistuinkin, mutta vain hetkeksi. Niinpä päätin muuttaa taktiikkaa: annoin ampiaisen pörrätä pääni ympärillä ja aloin taas keskittyä juoksemiseen, maisemaan ja matkantekoon. Aloin taas nauttia juoksusta. Tajusin, että kun olen liikeessä, ampiainen on vaaraton pörrääjä, johon ei tarvitse kiinnittää huomiota. Se kulki tovin matkaa mukanani, ja sitten se katosi. Hiukan myöhemmin toinen pörrääjä yritti samaa. Panin sen merkille, ja keskityin sitten matkantekoon.

Sain mieleeni ajatuksen, että juuri näin kannattaa toimia epämiellyttävien ajatusten kanssa. Ne ovat kuin ampiaisia vailla piikkejä, ja jos alat kamppailla päästäksesi eroon niistä, sitä enemmän juutut niihin. Sitä sitkeämmin ne haluavat huomiosi. Keskittyminen herpaantuu, etkä ole enää läsnä siinä, mitä teet.

Kiitin mielessäni ampiaista, joka muistutti minua siitä, mistä ajatusten eriyttämisessä on kyse.

Ei kommentteja: