Miksi sinä harjoitat tietoista läsnäoloa?
Aloitetaan siitä, miksi sinä haluat käyttää aikaasi vaikkapa
istumalla silmät suljettuna ja keskittymällä hengitykseen? Arvioi siis omia
motiivejasi harjoittaa tietoista hyväksyvää havainnointia täydentämällä seuraavat lauseet: haluan harjoitella tietoista läsnäoloa,
koska... ja toivon tietoisen
läsnäolon taitojen antavan minulle...
Jos vastasit, että haluat lisätä sen avulla elämääsi
mielenrauhaa, rentoutta, saada mielesi vaikenemaan ja kyetä tuntemaan enemmän myönteisiä
tunteita, kannattaa ottaa aikalisä. Voi olla, että juuri vääränlaiset odotukset tuottavatkin pettymyksen, ja hylkäät tietoisen läsnäolon harjoittamisen. Sen sijaan alat ehkä pitää sitä muoti - ilmiönä, joka antaa vain katteettomia lupauksia.
Vääränlaiset odotukset pettymyksen lähteenä
Olet saattanut tutustua mindfulness- harjoituksiin rentoutumisen ja hyvinvoinnin oppaissa tai eri koulutuksissa, koska menetelmää käytetään monenlaiseen tarkoitukseen, myös hyvän olon ja onnellisuuden metsästämiseen.
Tietoinen läsnäolo ei silti palvele mielen hiljentämistä eikä stressin vähenemistä. Tämä uskomus elää kuitenkin sitkeästi, ja sitä myös tarjotaan tietoisesti perusteluksi, miksi kannattaa ryhtyä siihen.
Tietoinen läsnäolo ei silti palvele mielen hiljentämistä eikä stressin vähenemistä. Tämä uskomus elää kuitenkin sitkeästi, ja sitä myös tarjotaan tietoisesti perusteluksi, miksi kannattaa ryhtyä siihen.
Ovatko nämä odotukset siis täysin vääriä? Ovat ja eivät. Ristiriita
piilee siinä, että mitä paremmin pystymme hyväksymään oman kokemuksemme sellaisenaan, vailla odotuksia sen muuttumisesta,
sitä vähemmän meidän tarvitsee kamppailla ja kontrolloida – ja samalla
voimistaa sitä. Ole siis tarkkana, ettet ryhdy harjoittelemaan tietoista
läsnäoloa vain löytääksesi uuden, tehokkaamman tavan kontrolloida tunteitasi ja
ajatuksiasi. Silloin joudut pettymään ja luultavasti lopetat sen harjoittamisen.
Monet ryhtyvät harjoittamaan tietoisuustaitoja,
ainakin hetkeksi. Sitten he luopuvat siitä, ja yksi syy on se, ettei ahdistus
poistunutkaan. He ovat salaa mielessään toivoneet siitä uutta kontrollikeinoa
ikäville tunteille. Jos harjoittaa tietoista hyväksyvää läsnäoloa, painopisteen
tulee olla sanassa hyväksyvä. On
oltava halukas kohtaamaan kaikki tunteensa ja ajatuksensa. Ne saavat tulla ja
mennä, riippumatta siitä, ovatko ne miellyttäviä vai epämiellyttäviä. Ei ole
mahdollista samaan aikaan olla hyväksyvä ja toivoa muutosta (”toimiiko tämä, väheneekö ahdistus?”).
Mitä hyötyä niistä sitten on?
Jo otsikon kysymys sisältää riskin, että tietoisen läsnäolon
harjoittaminen muuttuu suorittamiseksi ja tähtää johonkin. Toisaalta moni haluaa
perusteluita sille, miksi ryhtyä harjoittamaan aktiivisesti tietoista läsnäoloa.
Tietoisen läsnäolon harjoittaminen ei tee meistä
rauhallisia, mutta lisää psykologista joustavuutta – kykyä reagoida uudella tavalla tunteisiin ja ajatuksiin. Se ei myöskään ole oikotie ahdistuksen lievittämiseen,
eikä se ratko elämänongelmia kenenkään puolesta, vaan sen työn joutuu tekemään
edelleen itse.
Yksinkertaistaen tarkoitus on vain tulla tietoiseksi ajatuksista,
tunteista ja kehosta sekä pyrkiä toimimaan elämässään tietoisemmin ja
myötätuntoisesti niin itseä kuin muita kohtaan.
Tarkoitus on auttaa luopumaan taistelusta sisäisiä
kokemuksia vastaan. Mitä enemmän yrittää päästä eroon sellaisista ajatuksista
ja tunteista, joita ei halua, sitä sitkeämmin ne pyrkivät huomiosi kohteeksi.
Sen sijaan opetellaan kohtaamaan kokemukset niin, että lisätään avoimuutta, hyväksyntää
ja myötätuntoa vaikeitakin ajatuksia ja tunteita kohtaan.
Tietoisen läsnäolon harjoittaminen auttaa myös huomaamaan haitalliset ajatuskehät ja katkaisemaan vatvomiskierrettä, joka voi johtaa masennuksen, ahdistuksen tai stressin kroonistumiseen. Et voi valita automaattisia ajatuksia, joita sinulla syntyy tietyllä hetkellä – vaikkapa kolmelta aamuyöllä. Sen sijaan voit vaikuttaa siihen, miten reagoit näihin ajatuksiin. Voit kohdata ajatukset mielen tapahtumina, jotka tulevat ja menevät kuin pilvet taivaalla, ja antaa niille luvan liikkua vapaasti. Sitä helpottaa, kun huomaat, mitä ne ovat: ajatuksia, joita mielesi tuottaa.
Tietoisen läsnäolon harjoittaminen auttaa myös huomaamaan haitalliset ajatuskehät ja katkaisemaan vatvomiskierrettä, joka voi johtaa masennuksen, ahdistuksen tai stressin kroonistumiseen. Et voi valita automaattisia ajatuksia, joita sinulla syntyy tietyllä hetkellä – vaikkapa kolmelta aamuyöllä. Sen sijaan voit vaikuttaa siihen, miten reagoit näihin ajatuksiin. Voit kohdata ajatukset mielen tapahtumina, jotka tulevat ja menevät kuin pilvet taivaalla, ja antaa niille luvan liikkua vapaasti. Sitä helpottaa, kun huomaat, mitä ne ovat: ajatuksia, joita mielesi tuottaa.
Muutoksen tekijän tukena
Muutosten toteuttamiseen tarvitaan tietoisuustaitoja, koska
useat muutokset edellyttävät kykyä olla reagoimatta automaattisesti hyödyttömiin ajatuksiin, tunteisiin tai mielihaluihin.
Taito olla läsnä nykyhetkessä ja kokea oma kokemus uteliaasti
ja avoimesti, sellaisena kuin se tapahtuu tässä ja nyt, edistää muutosten
toteuttamista. Se mahdollistaa oman käyttäytymisen vaikutusten välittömien
seurausten havaitsemisen ja edistää siten tietoisten valintojen tekemistä.
Kun ryhtyy havainnoimaan sisäistä kokemustaan ja kääntyy
sitä kohti, niin joutuu samalla kohtaamaan jotakin sellaista, jota kohti ei ole
ehkä halunnut katsoa. Luvassa ei ole pelkästään mukavaa hengityksen
havainnointia, vaan huomion kääntämistä myös mielen pimeisiin takaosiin,
kaikkiin niihin pelkoihin ja ajatuksiin, joita on vältellyt. Näin joutuu altistamaan itsensä uudenlaiselle
kokemistavalle, ja se on aluksi vaikeaa. Alkoholista luopuminen voi olla helppoa, mutta miten kohdata sen jälkeen omat
demoninsa, kuten häpeän ja huonouden tunteet, joita on paennut juomiseen? Siinä
vasta tehtävää.
Tietoinen läsnäolo voi auttaa tekemään pysyviä
elämänmuutoksia ja pääsemään irti hyödyttömistä tavoista. Autopilotilla
reagoiminen on sitkeässä, ja vapaus tulee siitä, että oppii huomaamaan mielen
taipumuksen reagoida automaattisesti. Se lisää kykyä valita itse oma reaktio silloinkin, kun ajatukset,
tunteet tai mielihalu houkuttaa kääntymään poispäin tavoitteista.
Tietoisuustaidot tarjoavat toisen tavan olla yhteydessä
mielihaluihin: ne mahdollistavat pysähtymisen hetkeksi ja aikalisän, ennen kuin
toteuttaa sen. Silloin ehtii kysyä itseltään, ”mitä olisi juuri nyt viisasta
tehdä?” Jo yksikin tietoinen hengityskerta antaa joskus riittävästi aikaa tehdä
viisas valinta.
Suorittamisesta olemiseen
Lapsella on vielä luontaisesti kyky elää nykyhetkessä, mutta mitä kauemmin elämme kielellisessä, ajatusten hallitsemassa todellisuudessa, sitä vaikeammaksi läsnäolo voi käydä. Tietoisen läsnäolon kykyä voi jalostaa vain harjoittamalla sitä
säännöllisesti. Senkään vuoksi siitä ei voi tulla uutta jokamiehen stressinhallinnan
poppakonstia. Meidän on vaikea sitoutua pitkäjännitteisesti mihinkään. Etenkin
stressaantuneena luovumme yleensä ensimmäisenä itsestä huolehtimisesta ja
haemme pikaisia ratkaisuja pahaan oloon. Niitä tietoisen läsnäolon
harjoittaminen ei tarjoa.
Voit valita itsellesi sopivan tavan lisätä tietoista
läsnäoloa, mutta sen tulisi olla luontevaa ja sovittaa omaan elämäntilanteeseen. Monet kiireelliset ihmiset eivät halua lisää sitoumuksia ajankäyttöön,
ja se on ymmärrettävää. Sen sijaan, että
lisäisi taas yhden velvollisuuden ”pitäisi tehdä” – listalle, kannattaa valita joustava
suhtautumistapa harjoitteluun, mikäli aloittaa sen.
Unohda myös ”teenkö tätä oikein?” – arvioinnit, joita
mielesi takuuvarmasti tuottaa. Anna kokemuksellesi lupa olla juuri
sellainen kuin se on. Voit harjoittaa tietoista läsnäoloa arkiaskareissasi
yhtä hyvin kuin muodollisesti silmät kiinni. Tietoisen läsnäolon harjoittamisen
tarkoitus on olla vain tietoinen mielen vaeltelusta, eikä pyrkiä ”kouluttamaan”
ja kontrolloimaan mieltä ja sen kykyä vaelteluun.
Jos mielesi vaeltaa pois hengityksestä sata kertaa, se ei tarkoita, ettet olisi tietoinen. Tarkoitus on vain huomata se ja halutessasi palauttaa huomio takaisin valitsemaasi kohteeseen. Välillä olet tietoinen mielen vaeltelusta, välillä tietoinen hengityksestä. Molemmat edustavat samaa: tietoista havainnointia.
Jos mielesi vaeltaa pois hengityksestä sata kertaa, se ei tarkoita, ettet olisi tietoinen. Tarkoitus on vain huomata se ja halutessasi palauttaa huomio takaisin valitsemaasi kohteeseen. Välillä olet tietoinen mielen vaeltelusta, välillä tietoinen hengityksestä. Molemmat edustavat samaa: tietoista havainnointia.
Jos mielesi on levoton ja huolien täyttämä, kun harjoitat tietoista läsnäoloa, niin anna sen olla juuri sellainen. Se ei ole yhtään sen parempi tai huonompi kuin tyyni ja rauhallinen mieli. Toki voit tuntea myös pitkästymistä. Ota kaikki omat
kokemuksesi vastaan yhtä hyväksyvästi, kuin kutsuisit ystävän kotiisi. Muista, että ongelmat
alkavat usein siitä, kun haluat asioiden olevan toisella tavalla kuin ne ovat.
Lopuksi
Niin itselleni kuin monille asiakkailleni tietoisen
läsnäolon harjoittaminen on ollut tärkeää. Harjoittamisesta huolimatta voi olla välillä hajamielisesti
ajatuksissaan, murehtia asioita, ja välillä tunteet ottavat ylivaltaa, mutta niin kuuluukin olla. Tärkein
asia, jonka se on minulle opettanut on myötätuntoisempi suhtautuminen itseäni
ja omia kokemuksiani kohtaan – ja toivon mukaan myös muita ihmisiä kohtaan.
Tulostettavan version jutusta voi ladata täältä
(Juttu pohjautuu Kohti arvoistasi - kirjan lukuun 12: "Tietoinen läsnäolo halukkuuden tukena")
Tulostettavan version jutusta voi ladata täältä
(Juttu pohjautuu Kohti arvoistasi - kirjan lukuun 12: "Tietoinen läsnäolo halukkuuden tukena")
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti