Tässä myös ote kirjasta Onnellisuusansa, jossa sama asia esitetään suomeksi, voit lukea ensin tämän, jos haluat paremmin ymmärtää videon sanomaa:
Miksi on niin vaikea olla onnellinen?
Jotta
voisi vastata otsikon kysymykseen, on mentävä ajassa paljon taaksepäin. Moderni
ihmismieli, jolla on hämmästyttävä kyky analysoida, suunnitella, luoda ja
kommunikoida, on kehittynyt valtavasti niistä ajoista satojatuhansia vuosia
sitten, jolloin lajimme Homo sapiens ilmaantui maapallolle. Mutta ihmisen
mieli ei kehittynyt sitä tarkoitusta varten, että se tekisi meidät
hyväntuulisiksi, että voisimme ilakoida ja laskea leikkiä tai kirjoittaa
”rakastan sinua”-tapaisia säkeitä. Mieli kehittyi auttamaan meitä pysymään
hengissä vaaroja ja uhkia täynnä olevassa maailmassa. Kuvittele olevasi
kaukainen esi-isämme metsästäjä-keräilijäkaudella. Mitkä olisivat tärkeimmät
tarpeesi, jotta voit säilyä hengissä ja lisääntyä?
Niitä on
neljä: ruoka, vesi, suoja ja seksi, mutta mikään niistä ei hyödytä sinua, jos
et ole hengissä. Niinpä kaikkein ensisijaisinta primitiivisen esi-isän mielessä
oli yrittää ennakoida kaikki mahdolliset vaarat ja uhat ja välttää niitä kaikin
keinoin. Ihmisen mieli oli ennen kaikkea ”älä joudu saaliiksi” -kone, ja se
osoittautui siinä erittäin hyödylliseksi. Mitä taitavammiksi vaarojen ja uhkien
välttäjiksi esi- isämme kehittyivät, sitä pidempään he elivät ja sitä enemmän
jälkeläisiä heille syntyi.
Uhkien ennakoijamieli
Sukupolvi toisensa jälkeen mieli jalostui yhä tehokkaammin ennakoimaan ja välttämään vaaroja. Ja nyt, pitkän evoluutiokehityksen tuloksena moderni mieli etsii yhä tehokkaammin mahdollisia ongelman aiheuttajia. Se arvioi ja puntaroi lähes kaikkea, mitä se kohtaa: Onko tämä hyvä vai huono? Turvallinen vai vaarallinen? Vahingollinen vai hyödyllinen?
Tätä nykyä mielemme ei kuitenkaan joudu varoittamaan meitä sapelihammastiikereistä tai kaksisataa kiloa painavista susista. Sen sijaan se varoittaa meitä muunlaisista uhista, kuten työpaikan menetyksestä, hylätyksi tulemisesta, ylinopeussakoista, laskujen maksamisvaikeuksista, itsensä nolaamisesta julkisesti, rakkaitten ihmisten menettämisestä, syöpään sairastumisesta tai miljoonasta muusta yleisestä huolenaiheesta. Sen vuoksi vietämme paljon aikaa murehtien asioita, joita hyvin harvoin itse asiassa oikeasti kohtaamme.
Ryhmän merkitys ja vertaileva mieli
Toinen
olennaisen tärkeä asia alkukantaiselle ihmiselle oli se, että hän kuului
johonkin ryhmään. Jos heimo hylkäsi hänet, ei kestänyt kauan, kun sudet saivat
makoisan saaliin. Niinpä omakin mielesi yrittää suojella sinua siltä, ettet
joutuisi ryhmän ulkopuolelle. Miten se tekee sitä? Vertailemalla itseäsi heimosi
muihin jäseniin: Olenko sopiva? Teenkö oikeita asioita? Edistynkö tarpeeksi?
Olenko niin hyvä kuin nuo muut? Teenkö jotakin sellaista, jota muut eivät
hyväksy?
Kuulostaako
tutulta? Moderni mielesi varoittaa sinua toistuvasti hylkäämisen uhasta ja
vertailee sinua muihin ihmisiin. Ei siis ole ihme, että käytämme niin paljon
energiaa murehtimalla sitä, mitä muut ihmiset ajattelevat meistä. Ei ihme, että
etsimme jatkuvasti keinoja kehittää itseämme paremmaksi tai vähättelemme
itseämme, koska mielestämme emme täytä mittoja emmekä kelpaa. Kauan sitten
meillä oli välittömässä elinpiirissämme suhteellisen pieni yhteisö ihmisiä,
johon saatoimme verrata itseämme. Nyt tilanne on toinen: voimme avata minkä
tahansa lehden, katsoa televisiota tai kuunnella radiota ja yhtäkkiä meidät
ympäröi valtava määrä ihmisiä, jotka ovat fiksumpia, rikkaampia, pidempiä,
hoikempia, seksikkäämpiä, vahvempia, vaikutusvaltaisempia, kuuluisampia, menestyneempiä
ja enemmän ihailtuja kuin me. Mikä on nopein tapa, jolla teinityttö voi hankkia
masennuksen? Katselemalla muotilehteä. Kun hän alkaa verrata itseään
vartaloltaan täydellisiin, digitaalisesti muokattuihin supermalleihin, hän
alkaa takuuvarmasti tuntea itsensä huonommaksi tai suorastaan rumaksi. Emmekä
me muut jää huonommaksi kyvyssä vertailla itseämme muihin. Voimme kiittää
evoluutiokehitystä siitä, että mieli on kehittynyt todella taitavaksi tässä.
Voimme jopa kuvitella mielessämme täydellisen ihmisen, jollainen haluaisimme
olla – ja sitten verrata todellista minäämme tuohon mielikuvaan, joka on
saavuttamattoman kaukana siitä, mitä todellisuudessa olemme. Mitä muita
vaihtoehtoja tästä kaikesta jää jäljelle? Päädymme yhä uudelleen ajattelemaan,
etten ole tarpeeksi hyvä.
Näin
evoluutio on muokannut ihmisen mielen sellaiseksi, että joudumme lähes
väistämättä kohtaamaan psykologista kärsimystä. Sitä syntyy, kun vertailemme,
arvoimme ja arvostelemme itseämme, kun kiinnitämme huomion siihen, mitä meiltä
puuttuu, olemme tyytymättömiä siihen, mitä meillä on, ja kuvittelemme tulevasta
kaikkia mahdollisia uhkakuvia, jotka eivät toteudu koskaan. Ei siis ihme, että
ihmisten on niin vaikea olla onnellisia.
Lähde: Harris, Russ. Onnellisuusansa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti