sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Hyväksynnästä, kontrollista ja aktiivisista elämänmuutoksista



Hiljattain saamassani välttelyä, kontrollia ja hyväksyntää käsittelevässä lukijakommentissa oli kysymyksiä, joita nyt käsittelen. Lisäsin alkuun kaksi muualta tullutta kysymystä, jotka liittyvät samaan aiheeseen.


1.     Mistä tunnistaa välttelyn ja kontrollin ja onko se aina haitallista?

Välttely ja kontrolli käynnistyvät  haluttomuudesta kohdata omia ajatuksia, muistoja, kehon tuntemuksia tai tunteita. Kun otan päänsärkyyn särkylääkettä päästäkseni eroon kivusta, se on välttämiskäyttäytymistä. Se on myös inhimillistä ja useimmiten harmitonta; kukapa haluaisi kärsiä päänsärystä.  Kun voin kontrolloida kipua, se saattaa olla viisasta. Joskus kuitenkin kivun kontrollointi voi olla hyvin vaarallista, kuten vaikkapa viimekesäinen saunomiskilpailu osoitti.

Välttelyn muuttaa ongelmalliseksi se, jos sitä tekee vähitellen yhä enemmän, ja se alkaa ohjata elämää. Lapiointi kuopassa saattaa helpottaa hetkellisesti, mutta pidemmän päälle se vain syventää kuoppaa entisestään. Kannattaa kysyä, mitä hintaa maksan siitä, tai miten se on toiminut pidemmän päälle?  Onko se vienyt minua pois kuopasta? On melko vaikea samaan aikaan lapioida ja rakentaa tikapuita pois kuopasta.

Kontrolli on hyödyllistä ja usein tarpeellista, kunhan se kohdistuu asioihin, joihin voi vaikuttaa. Silloin se tarkoittaa lähinnä ulkoisten asioiden muuttamista. Jos en koe nykyistä työtäni palkitsevaksi, on viisasta  alkaa etsiä uutta työpaikkaa. Jos puhelin lakkaa toimimasta, se kannattaa korjauttaa tai hankkia uusi, mikäli tarvitsee puhelinta. Kontrolli toimii hyvin ulkoisten ongelmien ratkomisessa, ja mieli on kehittynyt siinä erittäin hyväksi. Jos ongelmaan on ratkaisu, mieli luultavasti keksii sen, ennemmin tai myöhemmin.

2.     Missä menee kontrollin ja hyväksynnän raja?
      Hyväksyntää tarvitaan ennen kaikkea tunteiden, ajatusten ja kehon tuntemusten suhteen. Niitä yhdistää se, ettei niitä voi kontrolloida. Muita kontrollin ulkopuolella olevia asioita ovat ulkonäkö, pituus, ikääntyminen, krooninen sairaus, jota ei voi parantaa tai vaikkapa kumppanin päätös jättää minut ja lähteä toisen mukaan. Hyväksyntä ei tarkoita, että pitäisin siitä. Se tarkoittaa halukkuutta kohdata tosiasia ja kaikki ne tunteet, joita se herättää.

Ulkoisten olosuhteiden muuttamiseen arvojen mukaiseksi kannattaa paneutua. Passiivisuus olla ratkomatta ulkoisia elämänongelmia palvelee tunteiden kontrollointia, eikä suinkaan hyväksyntää. Jos kohtaa vääryyttä, on syytä puolustautua. Usein sekin edellyttää omien tunteiden hyväksyntää.
3.     Onko hyväksyntä passiivinen vaihtoehto, jos haluaa kuopasta pois?
Hyväksyntä ei tarkoita passiivisuutta, eikä se myöskään ole järkiperäinen päätös tyyliin ”nyt hyväksyn tunteeni”. Hyväksyntä tarkoittaa halukkuutta kohdata omat epämiellyttävät tunteet JA toteuttaa arvojen mukaisia muutoksia tai askelmia elämässään. Se on siis aktiivista tekemistä. Voin pelätä, ahdistua tai jännittää kun teen sellaista, mistä välitän.

4.     Miten mielikuvat tulevaisuudesta ja sen suunnittelu voivat ollakin pakokeino?

Kun tarkastelee käyttäytymistä irrallisesti, niin se, mitä tekee ei vielä kerro, edustaako se välttelyä. Vasta tekemisen funktio eli mitä tarkoitusta käyttäytyminen palvelee, kertoo, onko kyse välttelystä. Joku voi lenkkeillä päivittäin, ja tekee sitä, koska haluaa niin. Se palvelee arvoja. Toiselle sama käyttäytyminen on PAKKO, josta ei voi luopua ahdistumatta. Juokseminen on sisäisten sääntöjen ohjaamaa ja voi palvella ahdistuksen hallintaa. Siitä puuttuu psykologinen joustavuus, joka mahdollistaa valitsemisen: menen lenkille tai olen menemättä.

Jos olet tyytymätön olosuhteisiin töissä, ja suunnittelet hakevasi mielekkäämpää työtä, se voi palvella arvojasi. Myös haaveilu voi auttaa sinua motivoitumaan muutokseen. Silloin ei ole kyse lapioimisesta kuopassa, vaan mielikuvat ovat hyödyllisiä.

Tilanne on toinen, jos haaveilu ja tulevaisuuden suunnitteleminen (analysointi) palvelee epämiellyttävien tunteiden välttelyä. Pakenet turhautumista työhön tulevaisuuden kuvitelmiin, ja turhautuminen helpottaa hetkeksi. Yrität analysoida tarkkaan eri vaihtoehtoja, koska et halua tuntea epävarmuutta, joka muutoksiin liittyy. Siinä piilee vaara, että kontrolloit tunteita, etkä tee tarvittavia muutoksia. Pitkällä aikavälillä tulet yhä turhautuneemmaksi, ja tarvitset enemmän pakokeinoja todellisuudesta. Järkiperäinen ja looginen analysointi on usein tarpeen, mutta joskus se palvelee vain tunteiden kontrollointia, eikä johda mihinkään.

Jos suunnittelee muutosta, kannattaa pitää huolta siitä, että se johtaa tekoihin, eikä jää vain ajatusten tasolle. Silloin se palvelee arvojen mukaisia tavoitteita.

2 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Luin kirjasi ja olen käynyt vajaan vuoden myös psykoterapiassa (KAT). Kirjasi antoi noin 10 kertaa enemmän kuin lähes vuoden terapia. Voisi siis olettaa, että kirjasi on parempi ja halvempi keino kuin huono tai keskinkertainen psykoterapia. Kirjaasi pitäisi varmaan markkinoida Kelallekin. Tulisi halvemmaksi yhteiskunnalle ja henkilölle kuin kalliit terapiat. Oletko itse törmännyt usein ilmiöön, että psykoterapia ei tuo mitään uutta näkökulmaa itseen ja elämään, uusia tapoja ajatella jne?
Joka tapauksesa kiitos hyvästä kirjasta!!!

Ruma Elsa kirjoitti...

Toisaalta vajaa vuosi terapiaa ei vielä välttämättä helpota vuosien ja vuosikymmenien aikana kasaantuneita ongelmia! Olen itse käynyt puolisen vuotta hyväksymis- ja omistautumisterapiaan painottuvassa terapiassa, enkä toistaiseksi koe minkään muuttuneen, mutta silti olen toiveikas, että kolme vuotta riittää aloittamaan muutoksen positiiviseen suuntaan.

Kirjan lukeminen voi mielestäni olla enintään sysäys muutokseen, esim. hyväksymiseen, mutta jokaisen on lopulta pantava itse muutokset toimeen, joten kirjan todellisesta vaikutuksesta voi päätellä jotain vasta, jos sen oppeja pystyy soveltamaan arkielämässä vielä alkuinnostuksen mentyä ohi.

Minusta on myös ihan turha mollata mitään terapiaa - olen varma, että mikä tahansa terapiasuuntaus voi toimia potilaan elämässä positiivisena sysäyksenä parempaan suuntaan.